Olin hiljattain hautajaisissa. En tuntenut vainajaa henkilökohtaisesti, vaan olin mukana Sansan edustajana. Hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus jättivät minuun syvän jäljen.
Kun katson Hyvinkäällä Sansan toimiston ikkunasta ulos, niin kylvötyöt eivät tule päällimmäisenä mieleen. Lunta on vaikka toisille jakaa. Maisema on muhkean luminen. Mutta kääntäessäni katseeni tietokoneen ruudulle ja etsiessäni tietoa, kuinka paljon suomalaiset kuluttavat viljaa, tulen toisiin ajatuksiin.
Maisema oli muuttunut sitten viime näkemän. Paikalla oli iso rakennustyömaa. Uimahallin liepeille sain pysäköityä autoni, ja rakennustyömaan aitojen välistä oli jonkinlainen kulkuväylä kävelijöille. Minne olin matkalla?
Heräsin aamuyöstä valtavaan räsähdykseen. Jotain oli mennyt rikki. Pomppasin pystyyn ja ryntäsin keittiöön. Kaikki kunnossa. Seuraavaksi riensin kylpyhuoneeseen. Kaikki kunnossa. Eteisessäkään ei näyttänyt olevan mikään vialla. Mitä oli tapahtunut?
Hän ei ollut muodinmukainen mukava kaveri. Hänellä oli rohkeutta puhua asiat suoraan. Hän ei mielistellyt kuulijoitaan. Silti ihmiset tulivat hänen luokseen. Tänä kesänä tämä huutava ääni pölyisessä autiomaassa tulee lähelle.
Kristittynä et ole sivustakatsoja, vaan sinua kutsutaan toimimaan omalla paikallasi. Sinulla on esirukoilija, joka ei väsy eikä hänen kätensä koskaan herpaannu. Miten nämä liittyvät yhteen?
Aamuruuhkassa bussi mateli Helsingin keskustaan ja siellä vaihdoin raitiovaunuun, joka oli niin täysi, ettei sekaan ollut mahtua. Suurin osa matkustajista oli matkalla samaan suuntaan. Minne oli matka?
Mitä tekemistä profeetta Jeremialla on vuoden 2017 kristillisen kirjan kanssa? Haluatko kurkistaa, miten erilainen raamattuopetus syntyi? Anitta kertoo blogissaan, miten opetus Jeremiasta näki päivänvalon.
Medialähetyksen parissa maailmani on avartunut monella tavalla. Yksittäisten ihmisten arki eri puolilla maailmaa on tullut tutummaksi. Miten se liittyy arkiseen työmatkaani?