Sain teini-iässä maailmanparantajan herätyksen. Kun minulle selvisi, että maailmassa toimii sellaisia järjestöjä kuin Unicef tai Punainen Risti, päätin, että siellä on tuleva työpaikkani tai perustan vaikka orpokodin Afrikkaan.
On vaikea edes kuvitella, millainen rauha, ilo ja kirkkaus liittyi Jeesuksen syntymäyöhön, kun itse Jumala oli läsnä pienen vauvan hahmossa ja koko suuri taivaallinen enkelien joukko lauloi ylistystä Herralle.
Kelttiläisessä perinteessä lokakuun viimeinen päivä oli satokauden päätös ja talven alkamisen merkki. Päivään liittyi myös pelkoa, koska vainajien uskottiin nousevan haudoistaan ja etsivän tietä kuoleman valtakuntaan.
Vanhasta luopuminen ja uuteen ryhtyminen saavat aikaan liikettä. Se tuntuu olevan Jumalan suunnitelma. Läpi Raamatun näemme, kuinka Herran omat kokivat uusia alkuja ja vanhasta luopumista.
Luojamme tietää, että tarvitsemme lepoa ja palautumista työn vastapainoksi. Nautitaan siis kesän ja loman suomista vihreistä niityistä ja virvoittavista vesistä.
Mitä yhteistä on markkinointitutkimuksella ja kristillisellä mediatuotannolla? Kulutukseen ja voiton tavoitteluun liittyvällä aihepiirillä ei luulisi olevan tekemistä median kautta tapahtuvan kristillisen sanoman välittämisen kanssa. Mutta onpa hyvinkin, sen opin mediatutkimuksen konferenssissa.
Ihmisellä on luontainen kaipuu ja tarve valoon. Kaamoksessa silmät puoliummessa laahustaessa miettii, onko aurinko oikeasti olemassa. Raamatun kolmannessa virkkeessä Jumala kutsuu esiin valkeuden. Vaikka Hän nimittää sen päiväksi, se ei ole sama asia kuin aurinko. Ennen kuin mitään muuta ihmiselämään tarvittavaa luotiin, piti pimeyteen tuoda Jumalan valkeus ja Hänen Sanansa, Jeesus.
Maailmassa on yli 200 miljoonaa vakavasti vainottua kristittyä, mikä tekee kristityistä maailman suurimman uskonnollisesti vainotun ryhmän. Esimerkiksi Kiinassa viranomaiset polttavat Raamattuja, sulkevat kristillisiä kirkkoja ja vaativat seurakuntalaisia allekirjoittamaan papereita, joissa he luopuvat uskostaan. Miten itse reagoisin, jos joutuisin häirinnän tai vainon kohteeksi?
Lapsuuden- ja nuoruudenkotini myytiin kesällä. Vanhempani muuttivat omakotitalosta pienempään asuntoon ja toiseen kaupunkiin. Autoin talon tyhjentämisessä ja muuttotavaroiden pakkaamisessa. Viikon aikana omasta elämästä vilahteli muistoja ja mielikuvia kuin filmillä − mitä kaikkea elämä onkaan sisältänyt. Tunsin vuorotellen hilpeyttä, myötätuntoa, kaipausta, ylpeyttä ja surua.
Voisitko kuvitella, että popmusiikilla ja luonnonkatastrofista selviämisellä on mitään yhteistä? Ruotsalainen Karin Hugelius selvitti Filippiineillä taifuuni Hayanin uhrien selviytymisen ja Kriisiradion välistä yhteyttä. "Oli vain pimeää ja hiljaista, ihmiset olivat elossa, mutta apaattisia ja poissaolevia", hän kuvaili näkemäänsä. Tutkimus paljasti, että toipumiseen vaikutti positiivisesti Kriisiradion välittämä tieto ja rohkaisu sekä soitettu musiikki.
Mitä sinulle tulee mieleen Intiasta? Ehkä Taj Mahal, yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tai Mahatma Gandhi, Intian itsenäisyysliikkeen suuri hahmo. Intia on todellinen monimuotoisuuden aarrearkku. Sitä ei voi kuvata vain muutamalla sanalla. Ihmisten, kielien, kulttuurien ja uskontojen kirjo yllättää.
Toivo voimaannuttaa, se antaa näköalaa elämään vaikeiden, joskus jopa mahdottomienkin tilanteiden kohdalla. Toivon avulla jaksaa ponnistella kohti parempaa. Pohjimmiltaan toivo tuntuu olevan jotain, jolla on syvä, elämää kantava merkitys.
Konkreettisista asioista on helppo kiittää; kun minulla on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä, perhe ja ystäviä, terveyttä, työtä... Mutta jostain syystä sellaiset sanat kuin pelastus, iankaikkinen elämä ja Jeesuksen ristin työ menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne ovat kuin kristityn peruskauraa, jota on syöty jo vuosikausia.
"Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea" Hab. 2:2. Mikä on "näyn" merkitys ihmisen elämässä? Millaista näkyä tarvitsemme? Mistä haen näkyä elämääni?
Onko uutinen tehnyt tehtävänsä, kun tiedän mitä maailmassa tapahtuu? Niin paljon kuin arvostankin tietoa, sananvapautta ja riippumatonta tiedonvälitystä, olen välillä läpeensä kyllästynyt jatkuvaan uutisvirtaan ja kaikkeen siihen tietoon, joka tulvii tietoisuuteni eri välineistä. Missä siis vika? Minussa, uutisissa vai tiedonvälittäjässä?
Jokainen meistä on vaikuttaja, ajatteli niin tai ei. Miten elän ja toimin perheessäni, työpaikalla, harrastusten parissa? Miten puhun naapurille, työkaverille, pomostani? Omalla äänellään voi yhtä lailla rakentaa siltoja, luoda yhteyttä ja rakentaa rauhaa, kuin pystyttää rajoja, muureja ja vihollisuuksia.