Medialähetystyö Aasiassa ei ole pelkkää ohjelmien tekemistä ja radiointia. Tärkeää on myös kuuntelijoiden tapaaminen ja aineellisen avun tarjoaminen hädässä oleville. Esimerkiksi korona-aikana moni radioasema ja studio on organisoinut ruokakassikampanjoita.
Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Maskit ovat jokapäiväistä elämää Kroatiassakin. Ei tule mieleenkään lähteä kotoa ilman maskia. Välillä maskin taakse on turvallista piiloutua, mutta samalla kaipaamme paikkaa, jossa maskin voi riisua.
Kulunut vuosikymmen on ollut elämässäni yksi antoisimmista ja raskaimmista. Siihen on sisältynyt useita saattomatkoja. Kuoleman läheisyydessä tuntee kerta toisensa jälkeen sanomatonta kiitosta elämän lahjasta ja siitä, että saa tuntea Jeesuksen.
On välitilinpäätöksen aika, kun kahden ja puolen vuoden työjaksomme Mongoliassa on tulossa päätökseen. Jokaisessa lähdössä on jotakin kiehtovaa. Lähdön jälkeen on aika saapua ja juurtua uudelleen.
Olin hiljattain hautajaisissa. En tuntenut vainajaa henkilökohtaisesti, vaan olin mukana Sansan edustajana. Hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus jättivät minuun syvän jäljen.
Usein oletetaan, että suomalaiset ovat niin tottuneita kylmään ja pimeyteen, ettei meille koskaan tule liian kylmä tai liian pimeä. Minulla ei kuitenkaan ole ikinä ollut Suomessa niin kylmä tai pimeä kuin välillä Kroatiassa.
Elämä on kohtaamisia täynnä. Kohtaaminen on yhteisen tien jakamista. Arvokkaita hetkiä ovat ne, joissa aavistamme hipaisun iankaikkisuudesta, siitä että aika täyttyy...
Usein kuulee, että jokin asia on ollut viimeinen pisara. Olen miettinyt, mikä voisi olla vastaavasti se ensimmäinen pisara. Meidän kodissamme Kroatiassa ensimmäinen pisara – kirjaimellisesti – tuli eräänä syksyisenä yönä.
Kerron sinulle noin kuukausi sitten perhettämme hyvin läheltä koskettaneen tapahtuman. Tilanne oli täysin sen maailman ulkopuolella, joka on minun maailmani.
Venäjällä opin slaavilaisen sanonnan: "Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet." Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.
Länsimainen ihminen on jatkuvasti tietoisempi ajankäytöstään. Sitä opetellaan ja sitä hallitaan. Kuitenkin maiden ja kulttuurien väleillä on eroja. Kroatialaisessa arkipäivässä on myös oma aikansa.