Me synnyimme kuollaksemme
Algeriassa maaseudun naisilla on sanonta: olemme syntyneet kuollaksemme. Miksi?
Unohdettuna pandemian keskelle?
Medialähetystyö Aasiassa ei ole pelkkää ohjelmien tekemistä ja radiointia. Tärkeää on myös kuuntelijoiden tapaaminen ja aineellisen avun tarjoaminen hädässä oleville. Esimerkiksi korona-aikana moni radioasema ja studio on organisoinut ruokakassikampanjoita.
Karanteenissa Jumala puhuu
Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Maskin takaa Kroatiasta
Maskit ovat jokapäiväistä elämää Kroatiassakin. Ei tule mieleenkään lähteä kotoa ilman maskia. Välillä maskin taakse on turvallista piiloutua, mutta samalla kaipaamme paikkaa, jossa maskin voi riisua.
Kurkien matkaan
Työkausi Mongoliassa on päättynyt. Kesällä Suomessa kylvettiin nurmikkoa, ja syksyllä kurjet veivät taas mukanaan merten taa.
Elämä kirkastuu kuoleman läheisyydessä
Kulunut vuosikymmen on ollut elämässäni yksi antoisimmista ja raskaimmista. Siihen on sisältynyt useita saattomatkoja. Kuoleman läheisyydessä tuntee kerta toisensa jälkeen sanomatonta kiitosta elämän lahjasta ja siitä, että saa tuntea Jeesuksen.
Yhä matkalla – juurettomana ja juurtuneena
On välitilinpäätöksen aika, kun kahden ja puolen vuoden työjaksomme Mongoliassa on tulossa päätökseen. Jokaisessa lähdössä on jotakin kiehtovaa. Lähdön jälkeen on aika saapua ja juurtua uudelleen.
Kroatia jaksaa yllättää
Jo viisitoista vuotta on ehtinyt vierähtää Kroatiassa, mutta siitä huolimatta maa pystyy yhä yllättämään.
Aasialainen lyhyt oppimäärä
Suomessa sanotaan, että maassa maan tavalla. Aasiassa meillä riittää opeteltavaa vuosiksi.
Muistoa kunnioittaen
Olin hiljattain hautajaisissa. En tuntenut vainajaa henkilökohtaisesti, vaan olin mukana Sansan edustajana. Hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus jättivät minuun syvän jäljen.
Kroatian valoon ja lämpöön
Usein oletetaan, että suomalaiset ovat niin tottuneita kylmään ja pimeyteen, ettei meille koskaan tule liian kylmä tai liian pimeä. Minulla ei kuitenkaan ole ikinä ollut Suomessa niin kylmä tai pimeä kuin välillä Kroatiassa.
Kun aika täyttyy
Elämä on kohtaamisia täynnä. Kohtaaminen on yhteisen tien jakamista. Arvokkaita hetkiä ovat ne, joissa aavistamme hipaisun iankaikkisuudesta, siitä että aika täyttyy...
Ensimmäinen pisara
Usein kuulee, että jokin asia on ollut viimeinen pisara. Olen miettinyt, mikä voisi olla vastaavasti se ensimmäinen pisara. Meidän kodissamme Kroatiassa ensimmäinen pisara – kirjaimellisesti – tuli eräänä syksyisenä yönä.
Lähetystyöntekijän elämään kuuluvat vaarat
Kerron sinulle noin kuukausi sitten perhettämme hyvin läheltä koskettaneen tapahtuman. Tilanne oli täysin sen maailman ulkopuolella, joka on minun maailmani.
Lohikäärmeen kidassa
Venäjällä opin slaavilaisen sanonnan: "Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet." Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.
Kroatian aikaan
Länsimainen ihminen on jatkuvasti tietoisempi ajankäytöstään. Sitä opetellaan ja sitä hallitaan. Kuitenkin maiden ja kulttuurien väleillä on eroja. Kroatialaisessa arkipäivässä on myös oma aikansa.
