Tänä jouluna voimme paremmin kuin pitkään aikaan hiljentyä miettimään ensimmäistä poikkeusjoulua. Ei ollut jouluvaloja, ei runsaita aterioita, eikä edes majapaikkaa, mutta silti kaikki järjestyi. Vapahtaja syntyi!
Lähetystyö on aina työtä poikkeusoloissa. Ei pelkästään tänä vuonna tai tänä jouluna. Usein elämä ja palvelu lähetyskentällä tuntuu joko poikkeuksellisen ihanalta tai poikkeuksellisen kamalalta.
Millainen on sinun unelmiesi joulu? Minun jouluperinteisiini kuuluvat joulumusiikki, kanelin ja kardemumman tuoksu sekä luumusarvien leipominen. Se virittää minut joulutunnelmaan.
Olin hiljattain hautajaisissa. En tuntenut vainajaa henkilökohtaisesti, vaan olin mukana Sansan edustajana. Hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus jättivät minuun syvän jäljen.
Joulukuisena iltana osuimme onnettomuuspaikalle. Näkyvä onnettomuus on asia, mihin lähimmäisenä on helppo tarttua. Jäin miettimään, kuinka on näkymättömien haavojen laita.
Ensimmäisenä adventtina aloitetaan jouluun valmistautuminen Kutinan seurakunnassa. Samoihin aikoihin alkaa kaupungilla näkyä jouluvaloja ja koristeita. Ensimmäisen joululaulun kuulin radiosta ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Joulukuusi tulee kirkkoon vasta aattona, joskus jonkun seurakuntalaisen pihasta.
Harmaa marraskuu näyttää valoisammalta, kun saan jakaa juhlahetken kanssasi. Viime vuoden joulukeräyksellä kerätyistä radioista kuunnellaan tänä jouluna ohjelmia Kambodžassa. "Radio on minulle aarre: se antaa tietoa, ja voin sen kautta ymmärtää enemmän Raamattua. Kristillinen musiikki rohkaisee. Kiitos radiosta!”
"Älä suunnittele paluuta tänne, sillä minä tapan sinut ja kristityt lapsesi, jos näyttäydytte tässä maassa", kirjoitti perheenjäsen Irakista. Myös toinen irakilainen sai kielteisen päätöksen kahdeksan Suomen-vuoden jälkeen. Kolmas mies – jonka olimme nähneet edellisenä päivänä – katosi poliisiauton viemänä.