Yhä matkalla – juurettomana ja juurtuneena
On välitilinpäätöksen aika, kun kahden ja puolen vuoden työjaksomme Mongoliassa on tulossa päätökseen. Jokaisessa lähdössä on jotakin kiehtovaa. Lähdön jälkeen on aika saapua ja juurtua uudelleen.
Olemmeko samassa veneessä?
Poikkeusoloissa heikoimmassa asemassa ovat ne, joilla on henkisesti muutenkin raskasta. Olemmeko yksin pandemian keskellä? Kuka auttaisi yksinäistä?
Eristyksissä Kroatiassa
Laitoin kirkkomme oven lukkoon puolitoista kuukautta sitten. Siitä hetkestä alkoi hyvin erilainen arki.
Virtuaalilähetykset rakentavat kristittyjen yhteyttä
Koronakevät ja viimeistään pääsiäinen aktivoivat kirkot ja seurakunnat ympäri maailman siirtymään sähköisiin kanaviin ja videostriimauksiin. Palaute on ollut positiivista.
Missä ovat maailman viisaat?
Me selviämme koronaviruksesta, kun laitamme turvamme ikiaikojen Jumalaan, pesemme ahkerasti käsiä ja pysymme lähiviikot kotona.
Kolme pyhää kohti koronasulkua
Kuljin kolmen seurakuntavierailun kautta kohti koronasulkua. Paastonajasta tuli hyvin erilainen kuin yleensä.
Ovatko kiinalaiset torit virushautomoita?
Koronavirus ravistelee rankalla otteella koko maailmaa. Olisiko aika pysähtyä tärkeimmän äärelle? Mistä tulee apu?
Korona on päivän puheenaihe myös Kroatiassa
"Ora et labora" ovat sanoneet monet kristityt jo ennen meitä. Ehkä nyt voisi lisätä, että rukoillaan, tehdään töitä ja pestään käsiä.
Rottamainen vuosi
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä blogi kuukalenterin uudenvuoden juhlasta, Tsagaan Sarista. Sitä vietettiin Mongoliassa helmikuun lopulla. Juhlallisuudet kuitenkin peruttiin, ja rotan vuosi alkoi rajoitusten siivittämänä.
Kuka pelkää Wuhanin miestä?
Aasia puhuu nyt vain koronaviruksesta. Kukaan ei ole viikkoihin maininnut Singaporen perushaasteetta, denguekuumeetta.
