Korona-aika ei ole indonesialaiselle vanhukselle ensimmäinen kerta eristyksissä. Hänet eristettiin perheestä ja suvusta jo vuosia sitten, kun hän löysi toivon Jeesuksessa Kristuksessa.
Rakkaus ja ystävyys nousevat arvoonsa muuttuvassa maailmassa ja digitalisaation kiihtyessä. Kristillisen kirkon työssä rakkaus yhdistää heitäkin, jotka eivät tunne toisiaan.
Mikä muuttuu 37 vuodessa? Aloitin lähetystyöntekijänä yli 37 vuotta sitten. Tänään pohdin, onko Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kristittyjen tilanne kohentunut vuosikymmenten saatossa.
Kun kuntelen, millaista tietä tapaamani aasialaiset ovat kulkeneet erilaisten uskomusten ja uskontojen keskellä, alan ymmärtää, kuinka erilaisessa maailmassa elämme.
Jos synnyt kambodžalaiseksi, synnyt buddhalaiseksi. Uskonto vaikuttaa esikoulusta yliopistoon ja aina kuolemaan asti. Kristityt erottuvat käyttäytymisellään.
"Älä suunnittele paluuta tänne, sillä minä tapan sinut ja kristityt lapsesi, jos näyttäydytte tässä maassa", kirjoitti perheenjäsen Irakista. Myös toinen irakilainen sai kielteisen päätöksen kahdeksan Suomen-vuoden jälkeen. Kolmas mies – jonka olimme nähneet edellisenä päivänä – katosi poliisiauton viemänä.
Maailmassa on yli 200 miljoonaa vakavasti vainottua kristittyä, mikä tekee kristityistä maailman suurimman uskonnollisesti vainotun ryhmän. Esimerkiksi Kiinassa viranomaiset polttavat Raamattuja, sulkevat kristillisiä kirkkoja ja vaativat seurakuntalaisia allekirjoittamaan papereita, joissa he luopuvat uskostaan. Miten itse reagoisin, jos joutuisin häirinnän tai vainon kohteeksi?
Sain jo nuorena miehenä kutsun viedä evankeliumia sinne, missä sitä ei ole kuultu tai ymmärretty. Tuo kutsu ei ole lähtenyt pois juuriharjalla ja mäntysuovalla, ei vaikeuksien viidakossa, kiireen kohdatessa. Siksi seuraan vaimoni kanssa kutsua, joka vie meidät ensi vuoden alussa Aasiaan.
Me kristityt keskitymme usein evankeliumin viemiseen. Raamatun kutsu kristityille on kuitenkin moninainen – meitä rohkaistaan olemaan rauhantekijöitä ja olemaan uskollisia omalla paikallamme. Voimme vaikuttaa Lähi-idän tulevaisuuteen. Emme yksin, vaan Taivaallisen isämme kanssa!
Pienellä Idrissillä on vakavat silmät, ja minusta tuntuu, että häntä pelottaa aina. Migri, uskontohaastattelu, hallinto-oikeus ovat jättisanoja. Kuitenkin hänen loppuelämänsä hallitsijat ovat noiden sanojen takana. Eräänä päivänä Idrissin äiti soitti Irakista: "Minä haluan kulkea samassa valossa, jossa sinä kuljet!"
Miltä tuntuu, kun perheenjäsen kiittää avusta hädän keskellä ja sanoo silmät melkein kostuen "kiitos"? Ovatko Lähi-idän kristityt osa sinunkin perhettäsi? Jos ovat, miltä sen tulisi näyttää? Miten pidämme huolta perheestämme? Sen ymmärtäminen, mitä muut kristityt maailmalla minulle merkitsevät, vaati vierailun SAT-7:n konferenssissa.
Irakilainen ystäväperhe sai kielteisen vastauksen turvapaikkahakemukseensa. Perheen hallussa on tappotuomio, joka koskee myös kolmea lasta. Silti Suomi on palauttamassa heitä kuolemaan. Riittääkö noin viisi kuukautta lapsen elämän pituudeksi?
"Kuinka voin antaa anteeksi miehelle, joka tappoi parhaan ystäväni?" Tämä turvapaikanhakijan esittämä kysymys sai kimmokkeensa saarnasta. David kirjoittaa ja nauhoittaa joka viikko arabiankielisen saarnan, ja nyt saarnat ovat helposti saatavilla.
”Sukulainen vainoaa miestäni ja minua, koska olemme kääntyneet kristityiksi. Hän on valittanut meistä ja meille on tullut määräys mennä oikeuteen." Monille Iranin kristityille ainoa taho, jolle kertoa ja käyttää siihen mobiilisovellusta, on kristillisen satelliittitelevision työntekijä.
Juon teetä ja keskustelen keskiaasialaisen kristityn kanssa. Hän katsoo minuun ja toteaa vakavasti: "Kuule, en tiedä huomista, Se on Jumalan tiedossa. Olen valmis kuolemaan Kristuksen tähden. Uskostani en luovu." Tee meinaa mennä väärään kurkkuun… olen sanaton.