Lähetystyö on aina työtä poikkeusoloissa. Ei pelkästään tänä vuonna tai tänä jouluna. Usein elämä ja palvelu lähetyskentällä tuntuu joko poikkeuksellisen ihanalta tai poikkeuksellisen kamalalta.
Medialähetystyö Aasiassa ei ole pelkkää ohjelmien tekemistä ja radiointia. Tärkeää on myös kuuntelijoiden tapaaminen ja aineellisen avun tarjoaminen hädässä oleville. Esimerkiksi korona-aikana moni radioasema ja studio on organisoinut ruokakassikampanjoita.
Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Radio vaikuttaa kuin dynamiitti. Kesällä omaehtoisessa karanteenissa oli aikaa tutustua Sansan työn historiaan. Avaamalla ikkunoita historiaan voi löytää myös ensirakkauden kipinöitä uudelleen.
On välitilinpäätöksen aika, kun kahden ja puolen vuoden työjaksomme Mongoliassa on tulossa päätökseen. Jokaisessa lähdössä on jotakin kiehtovaa. Lähdön jälkeen on aika saapua ja juurtua uudelleen.
Millainen on sinun unelmiesi joulu? Minun jouluperinteisiini kuuluvat joulumusiikki, kanelin ja kardemumman tuoksu sekä luumusarvien leipominen. Se virittää minut joulutunnelmaan.
Olin hiljattain hautajaisissa. En tuntenut vainajaa henkilökohtaisesti, vaan olin mukana Sansan edustajana. Hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus jättivät minuun syvän jäljen.
Palapelissä jokainen pala on merkityksellinen. Miten samaan palapeliin liittyvät konekirjoituskurssi, englannin opiskelu, rukous ja lähetystyö? Entä missä minua tarvitaan?
”Kun lähetystyöntekijät ovat tulleet ja opettaneet meille englantia, niin ehkä jatkossa me voimme tulla ja opettaa Euroopassa kiinan kieltä (mandariinia). Ja toki voimme tulla tekemään työtä myös yhdessä kanssanne Suomessa.”
Venäjällä opin slaavilaisen sanonnan: "Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet." Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.
Sanotaan että odottavan aika on pitkä. Kroatiassa aika voi käydä pitkäksi lääkärin odotushuoneessa tai työmiehiä odotellessa. Toisaalta aikamme täällä on todella lyhyt.
Maisema oli muuttunut sitten viime näkemän. Paikalla oli iso rakennustyömaa. Uimahallin liepeille sain pysäköityä autoni, ja rakennustyömaan aitojen välistä oli jonkinlainen kulkuväylä kävelijöille. Minne olin matkalla?
Raumalla Medialähetyspäivillä kolme vuotta sitten vieraillut Krusa FM:n perheradion silloinen johtaja Sopheary Hem halusi tutustua Suomen Lähetysseuran eläkkeellä oleviin lähetteihin Anna-Kaarina ja Matti Palmuun. Nyt perheradio-ohjelmien toimittaja pastori Keo Thuy Joseph vierailee vaimonsa kanssa Tikkurilan kirkossa. Saamme ihmetellä, miten Jumalan verkosto eli maailmanlaaja kristillinen kirkko toimii.
Silitän 96-vuotiaan Oskarin poskea, hyvästelen ja kerron, että lähden Hyvinkäälle töihin. "Nähdään pari viikon päästä”, sanon. Työn vastapainona elämääni on kuulunut viimeisen kymmenen vuoden aikana vanhuksien hoitoa. Kolme heistä on päässyt jo perille. Jokainen elämä ja saattomatka on jättänyt jälkensä: omanlaisen pysähdyksen elämään ja myös riemun siitä, että elää ja pääsee liikkeelle!
Sain jo nuorena miehenä kutsun viedä evankeliumia sinne, missä sitä ei ole kuultu tai ymmärretty. Tuo kutsu ei ole lähtenyt pois juuriharjalla ja mäntysuovalla, ei vaikeuksien viidakossa, kiireen kohdatessa. Siksi seuraan vaimoni kanssa kutsua, joka vie meidät ensi vuoden alussa Aasiaan.
Tästä se taas alkaa, kevään kuntoilukausi. Tämä vuonna ajatukseni on juosta Intian naisten puolesta. Mistä moinen ajatus ja into? Kannustuksesta ja halusta tehdä jotain lähetyksen hyväksi. Luit oikein, nämä asiat voi yhdistää! Juoksuhaasteen myötä kunto kohoaa ja kannustamisesta saa hyvän mielen. Lisäksi lähetystyö saa näkyvyyttä ja varoja.
Olen iloinen, että teknologia on myös kristillisessä käytössä. Käytössä ovat ne mediakanavat, joita ihmiset käyttävät mieluiten. Silloin radio- ja tv-ohjelmat ovat miljoonien ulottuvilla.
Yksivuotias Joy kulkee paljon mukana työssäni. Viime viikolla olimme kotikäynnillä sairaan seurakuntalaisen luona. Istuimme lattialla, ja siinä helmitaulun ja pehmolelujen välissä kuuntelin sairauskertomukset. Oli kevyempi ilmapiiri kaiken vaikean keskellä, kun Joy leikitti rouvaa samalla iloisesti.