Kaakkois-Suomesta Kaakkois-Aasiaan
Viestintäkoordinaattorina Singaporessa työskentelevä Päivi Kastepohja kertoo, miten Jumala on johdattanut hänet Kaakkois-Aasiaan.
Montako kiinalaista työntekijää teillä on toimistolla?
”Kun lähetystyöntekijät ovat tulleet ja opettaneet meille englantia, niin ehkä jatkossa me voimme tulla ja opettaa Euroopassa kiinan kieltä (mandariinia). Ja toki voimme tulla tekemään työtä myös yhdessä kanssanne Suomessa.”
Lohikäärmeen kidassa
Venäjällä opin slaavilaisen sanonnan: "Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet." Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.
Odottavan aika
Sanotaan että odottavan aika on pitkä. Kroatiassa aika voi käydä pitkäksi lääkärin odotushuoneessa tai työmiehiä odotellessa. Toisaalta aikamme täällä on todella lyhyt.
Säästölippaita ja käräjätuomioita
Lähetystyön tukijat ovat usein uineet vastavirtaan. Lähetystyön tukemisesta on voinut joutua käräjille Suomessakin.
Välähdys työpäivän illasta
Maisema oli muuttunut sitten viime näkemän. Paikalla oli iso rakennustyömaa. Uimahallin liepeille sain pysäköityä autoni, ja rakennustyömaan aitojen välistä oli jonkinlainen kulkuväylä kävelijöille. Minne olin matkalla?
Aasian hiljainen vallankumous
Jumala tekee työtään miljoonien ihmisten elämässä, vaikka emme siitä paljon kuulekaan. Sydänten vallankumous etenee – ihminen kerrallaan.
Mikä yhdistää Kambodžan perheradiotyötä ja Etiopian lähettipariskuntaa?
Raumalla Medialähetyspäivillä kolme vuotta sitten vieraillut Krusa FM:n perheradion silloinen johtaja Sopheary Hem halusi tutustua Suomen Lähetysseuran eläkkeellä oleviin lähetteihin Anna-Kaarina ja Matti Palmuun. Nyt perheradio-ohjelmien toimittaja pastori Keo Thuy Joseph vierailee vaimonsa kanssa Tikkurilan kirkossa. Saamme ihmetellä, miten Jumalan verkosto eli maailmanlaaja kristillinen kirkko toimii.
Pysähdyksiä ja juoksua
Silitän 96-vuotiaan Oskarin poskea, hyvästelen ja kerron, että lähden Hyvinkäälle töihin. "Nähdään pari viikon päästä”, sanon. Työn vastapainona elämääni on kuulunut viimeisen kymmenen vuoden aikana vanhuksien hoitoa. Kolme heistä on päässyt jo perille. Jokainen elämä ja saattomatka on jättänyt jälkensä: omanlaisen pysähdyksen elämään ja myös riemun siitä, että elää ja pääsee liikkeelle!
Kuuletko kutsun?
Sain jo nuorena miehenä kutsun viedä evankeliumia sinne, missä sitä ei ole kuultu tai ymmärretty. Tuo kutsu ei ole lähtenyt pois juuriharjalla ja mäntysuovalla, ei vaikeuksien viidakossa, kiireen kohdatessa. Siksi seuraan vaimoni kanssa kutsua, joka vie meidät ensi vuoden alussa Aasiaan.
Run for Missions – Juostaan lähetystyön hyväksi!
Tästä se taas alkaa, kevään kuntoilukausi. Tämä vuonna ajatukseni on juosta Intian naisten puolesta. Mistä moinen ajatus ja into? Kannustuksesta ja halusta tehdä jotain lähetyksen hyväksi. Luit oikein, nämä asiat voi yhdistää! Juoksuhaasteen myötä kunto kohoaa ja kannustamisesta saa hyvän mielen. Lisäksi lähetystyö saa näkyvyyttä ja varoja.
Evankeliumin palapeli
Olen iloinen, että teknologia on myös kristillisessä käytössä. Käytössä ovat ne mediakanavat, joita ihmiset käyttävät mieluiten. Silloin radio- ja tv-ohjelmat ovat miljoonien ulottuvilla.
Vauvaterapiaa kotikäynneillä ja nuortenilloissa
Yksivuotias Joy kulkee paljon mukana työssäni. Viime viikolla olimme kotikäynnillä sairaan seurakuntalaisen luona. Istuimme lattialla, ja siinä helmitaulun ja pehmolelujen välissä kuuntelin sairauskertomukset. Oli kevyempi ilmapiiri kaiken vaikean keskellä, kun Joy leikitti rouvaa samalla iloisesti.
Lähetystyön päivitys käynnissä
Lähetystyö ei ole herättänyt kovin suuria intohimoja – paitsi viime päivinä. Helmikuussa otsikoihin nousivat Suomen Lähetyslentäjien hakemus kirkon lähetysjärjestöksi ja piispainkokouksen raportti "Missiologinen tuntemus ja osaaminen kirkon työssä". Seurakunnissakin kaivataan tuuletusta ja päivitystä lähetystoimintaan.
Värikäs Intia valloitti matkalaisen
Intia on vastakohtien maa; on äärimmäistä köyhyyttä ja rikkautta, nanoteknologiaa ja lukutaidottomuutta – ja kaikkea siltä väliltä. Matkalla sain kurkistaa Intian värikkääseen todellisuuteen. Ja opin paljon. Elämän kirjo ja uudet ystävyydet rikastuttavat elämääni edelleen. Ihastuin Intiaan.
Mikä on elämäni perintö seuraavalle sukupolvelle?
Jokaisella elämällä on oma tarinansa, ja se on myös piirretty Jumalan käsiin. 50 vuoden tienoilla mietin, mitä olen saanut elämälläni aikaan ja mitä pidän tärkeänä juuri nyt. Mitä voin antaa seuraavalle sukupolvelle?
Miten perustaa uusi lähetyspiiri?
Lähetys on joskus sitkeyslaji. Yhdenkin ihmisen unelma voi kantaa kauas.
Elämä on lahjaa
Kuolemasta puhuminen ei ole kaikille helppoa. Uskallatko sinä kohdata ajatuksen, että kerran kuolet?
Uskonmiehiä ja -naisia
Erään Allegro-junassa käydyn keskustelun aikana tajusin, että emme ole vastausautomaatteja, vaan paremminkin kuuntelijoita ja tienviittoja. Kyse ei ole siitä, mitä sanomme, vaan mitä olemme lähellä eläville.
Lumetotuuden mestarit
Istun lentokoneessa yli 11 kilometrin korkeudessa. Silmäilen englanninkielistä South China Morning Post -sanomalehteä. Siinä kerrotaan, miten upeasti maailman väkirikkain maa kasvaa ja kehittyy. Hienoa. Samalla mieleeni palautuvat valokuvat, joita olin nähnyt maaseudun vaatimattomuudesta ja kaupunkien ylellisyydestä. Todellisuus on moniselitteisempää kuin median…
Vuorotteluvapaalla Etelä-Karjalan lähetyspitäjässä
Lähetys ei haihdu sydämestä vuorotteluvapaalla, ja opettelevan emännän kuulumisia saatte kuulla jatkossakin.
Virkistävää ajatuksenvaihtoa intialaisen Priscillan kanssa
Istun iltaa Priscilla Singhin luona Chennaissa Etelä-Intiassa. Ilta on kuuma ja aikaero painaa, mutta jo kävelymatka hotellilta Priscillan luo pitää mielen valppaana. Autojen, riksojen ja mopojen seassa käveleminen vaatii keskittymistä. Varsinaisia jalkakäytäviä on harvassa ja väkeä on paljon. Olen ensimmäistä kertaa Intiassa.
