Ahdistuksen keskellä sanoma Jeesuksesta on tärkeämpi kuin koskaan. Viesti toivosta kulkee mediassa rajojen yli silloinkin, kun on sota tai matkustaminen ei ole mahdollista.
On välitilinpäätöksen aika, kun kahden ja puolen vuoden työjaksomme Mongoliassa on tulossa päätökseen. Jokaisessa lähdössä on jotakin kiehtovaa. Lähdön jälkeen on aika saapua ja juurtua uudelleen.
Koronakevät ja viimeistään pääsiäinen aktivoivat kirkot ja seurakunnat ympäri maailman siirtymään sähköisiin kanaviin ja videostriimauksiin. Palaute on ollut positiivista.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä blogi kuukalenterin uudenvuoden juhlasta, Tsagaan Sarista. Sitä vietettiin Mongoliassa helmikuun lopulla. Juhlallisuudet kuitenkin peruttiin, ja rotan vuosi alkoi rajoitusten siivittämänä.
Mongoliassa voi olla vaikea kääntyä kristityksi, koska silloin on luovuttava perinteisistä buddhalaisista ja shamanistisista perinteistä. Vapaus saada tehdä omia valintoja ja päätöksiä hämmentää.
Tervetuloa lukemaan blogiani! Olen käynyt Suomessa ja nähnyt teidän maatanne ja elämäänne. Nyt haluan kertoa, millaista meillä on Mongoliassa ja miten tehokasta on kristillinen perheradiotyö.