Silitän 96-vuotiaan Oskarin poskea, hyvästelen ja kerron, että lähden Hyvinkäälle töihin. "Nähdään pari viikon päästä”, sanon. Työn vastapainona elämääni on kuulunut viimeisen kymmenen vuoden aikana vanhuksien hoitoa. Kolme heistä on päässyt jo perille. Jokainen elämä ja saattomatka on jättänyt jälkensä: omanlaisen pysähdyksen elämään ja myös riemun siitä, että elää ja pääsee liikkeelle!