Korona-aika ei ole indonesialaiselle vanhukselle ensimmäinen kerta eristyksissä. Hänet eristettiin perheestä ja suvusta jo vuosia sitten, kun hän löysi toivon Jeesuksessa Kristuksessa.
Lähetystyö on aina työtä poikkeusoloissa. Ei pelkästään tänä vuonna tai tänä jouluna. Usein elämä ja palvelu lähetyskentällä tuntuu joko poikkeuksellisen ihanalta tai poikkeuksellisen kamalalta.
Rakkaus ja ystävyys nousevat arvoonsa muuttuvassa maailmassa ja digitalisaation kiihtyessä. Kristillisen kirkon työssä rakkaus yhdistää heitäkin, jotka eivät tunne toisiaan.
Yksi tämän hetken suosikkileluista perheessämme on Toy Story – leluelämää -elokuvan Herra Perunapää. Me kristityt olemme kuin Herra Perunan ruumiinosat, kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä.
Ensimmäisenä adventtina aloitetaan jouluun valmistautuminen Kutinan seurakunnassa. Samoihin aikoihin alkaa kaupungilla näkyä jouluvaloja ja koristeita. Ensimmäisen joululaulun kuulin radiosta ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Joulukuusi tulee kirkkoon vasta aattona, joskus jonkun seurakuntalaisen pihasta.
Maisema oli muuttunut sitten viime näkemän. Paikalla oli iso rakennustyömaa. Uimahallin liepeille sain pysäköityä autoni, ja rakennustyömaan aitojen välistä oli jonkinlainen kulkuväylä kävelijöille. Minne olin matkalla?
Raumalla Medialähetyspäivillä kolme vuotta sitten vieraillut Krusa FM:n perheradion silloinen johtaja Sopheary Hem halusi tutustua Suomen Lähetysseuran eläkkeellä oleviin lähetteihin Anna-Kaarina ja Matti Palmuun. Nyt perheradio-ohjelmien toimittaja pastori Keo Thuy Joseph vierailee vaimonsa kanssa Tikkurilan kirkossa. Saamme ihmetellä, miten Jumalan verkosto eli maailmanlaaja kristillinen kirkko toimii.
Kroatiassa hautajaiset pyritään järjestämään päivä tai kaksi kuoleman jälkeen. Hautajaisiin osallistuu paljon enemmän väkeä kuin Suomessa, ja ne ovat pätevä syy perua mitä tahansa – yleensä jäädä pois töistä. Minulla on hyvänpäiväntuttu, joka on laskujeni mukaan haudannut vähintään pikkubussillisen isovanhempia.
Tästä se taas alkaa, kevään kuntoilukausi. Tämä vuonna ajatukseni on juosta Intian naisten puolesta. Mistä moinen ajatus ja into? Kannustuksesta ja halusta tehdä jotain lähetyksen hyväksi. Luit oikein, nämä asiat voi yhdistää! Juoksuhaasteen myötä kunto kohoaa ja kannustamisesta saa hyvän mielen. Lisäksi lähetystyö saa näkyvyyttä ja varoja.
Yksivuotias Joy kulkee paljon mukana työssäni. Viime viikolla olimme kotikäynnillä sairaan seurakuntalaisen luona. Istuimme lattialla, ja siinä helmitaulun ja pehmolelujen välissä kuuntelin sairauskertomukset. Oli kevyempi ilmapiiri kaiken vaikean keskellä, kun Joy leikitti rouvaa samalla iloisesti.
Lähetystyö ei ole herättänyt kovin suuria intohimoja – paitsi viime päivinä. Helmikuussa otsikoihin nousivat Suomen Lähetyslentäjien hakemus kirkon lähetysjärjestöksi ja piispainkokouksen raportti "Missiologinen tuntemus ja osaaminen kirkon työssä". Seurakunnissakin kaivataan tuuletusta ja päivitystä lähetystoimintaan.
Jokaisella elämällä on oma tarinansa, ja se on myös piirretty Jumalan käsiin. 50 vuoden tienoilla mietin, mitä olen saanut elämälläni aikaan ja mitä pidän tärkeänä juuri nyt. Mitä voin antaa seuraavalle sukupolvelle?