Kolme vuotta Aasiaa on nostanut ihmisen keskiöön. Kiinnostuisiko useampi Kristuksen sovituksesta, jos meistä itsestämme näkyisi Jumalan armo toisen ihmisen välittämisenä ja hyväksymisenä sekä arjen tekoina?
Suomalaisina meille on luovuttamatonta olla rehellinen. Sen opimme kotoa jo varhain. Aasiassa lapsille opetetaan, että et saa olla häpeäksi vanhemmillesi tai suvullesi. Yhteisö ensin, sitten vasta yksilö.
Kutsumuspolkuni Aasiaan on kulkenut monenlaisia reittejä pitkin. Vuosia räpiköin lähetyskutsua vastaan, kunnes kuusikymppisenä koitti aika lähteä. Pian olen jälleen uuden edessä.
Historia ja Raamattu ovat usein osoittaneet, että vaikeudet tai ihmisen omat synnit voivat Jumalan käsissä muuttua mahdollisuudeksi. Aasian kasvavat kirkot ovat valmiit kärsimään jopa vainoa, jotta evankeliumi tavoittaisi jokaisen.
Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Millainen on sinun unelmiesi joulu? Minun jouluperinteisiini kuuluvat joulumusiikki, kanelin ja kardemumman tuoksu sekä luumusarvien leipominen. Se virittää minut joulutunnelmaan.
Kun kuntelen, millaista tietä tapaamani aasialaiset ovat kulkeneet erilaisten uskomusten ja uskontojen keskellä, alan ymmärtää, kuinka erilaisessa maailmassa elämme.
Venäjällä opin slaavilaisen sanonnan: "Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet." Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.