Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Kulunut vuosikymmen on ollut elämässäni yksi antoisimmista ja raskaimmista. Siihen on sisältynyt useita saattomatkoja. Kuoleman läheisyydessä tuntee kerta toisensa jälkeen sanomatonta kiitosta elämän lahjasta ja siitä, että saa tuntea Jeesuksen.
Kun kuntelen, millaista tietä tapaamani aasialaiset ovat kulkeneet erilaisten uskomusten ja uskontojen keskellä, alan ymmärtää, kuinka erilaisessa maailmassa elämme.
Maailmassa on yli 200 miljoonaa vakavasti vainottua kristittyä, mikä tekee kristityistä maailman suurimman uskonnollisesti vainotun ryhmän. Esimerkiksi Kiinassa viranomaiset polttavat Raamattuja, sulkevat kristillisiä kirkkoja ja vaativat seurakuntalaisia allekirjoittamaan papereita, joissa he luopuvat uskostaan. Miten itse reagoisin, jos joutuisin häirinnän tai vainon kohteeksi?
Me kristityt keskitymme usein evankeliumin viemiseen. Raamatun kutsu kristityille on kuitenkin moninainen – meitä rohkaistaan olemaan rauhantekijöitä ja olemaan uskollisia omalla paikallamme. Voimme vaikuttaa Lähi-idän tulevaisuuteen. Emme yksin, vaan Taivaallisen isämme kanssa!
Pienellä Idrissillä on vakavat silmät, ja minusta tuntuu, että häntä pelottaa aina. Migri, uskontohaastattelu, hallinto-oikeus ovat jättisanoja. Kuitenkin hänen loppuelämänsä hallitsijat ovat noiden sanojen takana. Eräänä päivänä Idrissin äiti soitti Irakista: "Minä haluan kulkea samassa valossa, jossa sinä kuljet!"
Erään Allegro-junassa käydyn keskustelun aikana tajusin, että emme ole vastausautomaatteja, vaan paremminkin kuuntelijoita ja tienviittoja. Kyse ei ole siitä, mitä sanomme, vaan mitä olemme lähellä eläville.