Onko terroristilla sydän?
Tapasin kahvilassa entisen terroristin, joka nykyään levittää ilosanomaa ja ”terrorisoi” maltillisesti islamilaisessa maailmassa.
Taivaanrannan tanssi
Lohikäärmeet ja leijonat ovat tanssineet Singaporen kaduilla ja ostoskeskuksissa viime päivinä.
Kilpajuoksu elämästä ja kuolemasta
Tämä on tosi kertomus 16-vuotiaasta indonesialaisesta kristityn perheen pojasta, joka värvättiin Isis-leirille.
Paperittoman miehen elinvoima on Jeesuksessa
Olemmeko me yhteisvastuullisia siitä, mitä jokin hallintoelin päättää?
Sydämen sykettä Aasiassa
Kun kuntelen, millaista tietä tapaamani aasialaiset ovat kulkeneet erilaisten uskomusten ja uskontojen keskellä, alan ymmärtää, kuinka erilaisessa maailmassa elämme.
Säästölippaita ja käräjätuomioita
Lähetystyön tukijat ovat usein uineet vastavirtaan. Lähetystyön tukemisesta on voinut joutua käräjille Suomessakin.
Viha, vaino ja rakkaus
Maailmassa on yli 200 miljoonaa vakavasti vainottua kristittyä, mikä tekee kristityistä maailman suurimman uskonnollisesti vainotun ryhmän. Esimerkiksi Kiinassa viranomaiset polttavat Raamattuja, sulkevat kristillisiä kirkkoja ja vaativat seurakuntalaisia allekirjoittamaan papereita, joissa he luopuvat uskostaan. Miten itse reagoisin, jos joutuisin häirinnän tai vainon kohteeksi?
”Kristityt eivät voi tehdä mitään Lähi-idän tilanteen parantamiseksi”
Me kristityt keskitymme usein evankeliumin viemiseen. Raamatun kutsu kristityille on kuitenkin moninainen – meitä rohkaistaan olemaan rauhantekijöitä ja olemaan uskollisia omalla paikallamme. Voimme vaikuttaa Lähi-idän tulevaisuuteen. Emme yksin, vaan Taivaallisen isämme kanssa!
Pieni Idriss jättisanojen maailmassa
Pienellä Idrissillä on vakavat silmät, ja minusta tuntuu, että häntä pelottaa aina. Migri, uskontohaastattelu, hallinto-oikeus ovat jättisanoja. Kuitenkin hänen loppuelämänsä hallitsijat ovat noiden sanojen takana. Eräänä päivänä Idrissin äiti soitti Irakista: "Minä haluan kulkea samassa valossa, jossa sinä kuljet!"
Uskonmiehiä ja -naisia
Erään Allegro-junassa käydyn keskustelun aikana tajusin, että emme ole vastausautomaatteja, vaan paremminkin kuuntelijoita ja tienviittoja. Kyse ei ole siitä, mitä sanomme, vaan mitä olemme lähellä eläville.
