skip to Main Content
37 Vuotta Odotusta

37 vuotta odotusta

Mikä muuttuu 37 vuodessa? Hyvin monet asiat muuttuvat vuosikymmenien kuluessa. Onkohan kristittyjen eläminen Pohjois-Afrikassa tai Lähi-idässä vaihtunut parempaan suuntaan, kyselen tänään itseltäni. Aloitin urani lähetystyöntekijänä yli 37 vuotta sitten. ”Pullat eivät olleet uunissa” kummoisesti silloisia kristittyjä ajatellessani.

Viime päivinä media on tuonut katseltavaksemme Libanonin kansannousun. Kadut ovat täynnä kiihottunutta kansaa odottamassa hallituksen erottamista. Ihmiset vaativat oikeutta, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.

Lähi-itää koskettava kohu koskettaa kaikkia kansoja Raamatun mukaan.

Samaan aikaan Irakissa sadat kuolevat. Sunnit ja shiiat tappavat toisiaan. Ihmishengen arvo on hiipunut luodin hinnan tasolle. Olisikohan ihminen euron arvoinen tai ei sitäkään.

Herätys on raivattu tieltä

Algerialaiset ovat nousseet kapinaan muuttaakseen koko järjestelmänsä, joka on ollut voimassa jo ”kiitettävän” kauan. Maa itsenäistyi vuonna 1962, ja sama hallinto on ollut johdossa siitä lähtien. Korruptio ja hintojen kalleus ovat ylittäneet lopulta kansan sietokyvyn.

Noin 30 kirkkoa on lähiaikoina suljettu Algeriassa. Kirkkorakennusten sulkeminen alkoi kabyylikieltä puhuvien berberikansojen alueelta, jossa jo monet vuodet on kukoistanut kristillinen herätys. Maan kristityt välittävät meille tilanteen todellisuutta SAT-7:n satelliittitelevision sekä YouTuben välityksellä.

Marokko ei järky paavin käynnistä

Marokossa ja Tunisiassa kristittyjen elämä on pysynyt jumissa nämä kaikki työvuoteni. Paavi Franciscus vieraili hiljattain Marokossa ja nimitti Marokon katolisen kirkon arkkipiispan kardinaaliksi, josta voisi kehkeytyä vaikkapa seuraava paavi. Tämä oli selkeä kunnianosoitus. Tämä oli henkeä pidättelevä tapahtuma. Olisiko siinä pisara toivoa?

Toissapäivänä kuulimme uutisen, jonka mukaan Marokon laki on vahvistanut maan uskonnoksi islamin, ja kaikki siitä luopuvat ovat tuomiokelpoisia. Selkosuomeksi tämä tarkoittaa islamista toiseen uskoon siirtyneen syyllistyneen johonkin, mikä mahdollistaa syytteen nostamisen oikeudessa heitä vastaan. Kristityt taipuvat yhä edelleen pysymään kotona ja sulkemaan suunsa.

Lähtökuopissa edelleen 37 vuoden jälkeen

Täytyy nyt todeta siirtymä ”ojasta allikkoon”. 37 vuoden aikana nappuloita on pyöritelty, mutta muutosta ei kristittyjen elämän vapauttamiseksi tai helpottamiseksi ole todettavissa.

Paras tapa ruokkia kristittyjä ja levittää tällä laajalla alueella hyvää uutista, toivoa toivottomalle, on media: SAT-7, radio, YouTube ja Facebook. On nuoria, jotka tappavat itsensä, koska eivät näe enää elämää elämisen arvoisena.

Kaikissa kännyköissä on radio, jota kuuntelevat myös vaikeuksien tai ahdistuksen keskellä kamppailevat pommien tuhoamien talojen asukkaat. Olemme tavanneet monia uskontoonsa pettyneitä.

Turvapaikanhakijat lisääntyvät. Voimme rajoittaa määrää, mutta mikään ei pidätä heidän tulemistaan. Turkki uhkaa päästää tuhannet syyrialaiset ja irakilaiset Eurooppaan. Suomeenkin tulee heitä lisää. Tummasta Afrikasta väkeä tulee Libyan kautta.

Kristittyjen on nyt valvottava. Aika ei riitä nukkumiseen. Huomiomme ei saa kiintyä vain maahanmuuttajiin, vaan myös moniin suomalaisiin. On aika kuunnella Jeesuksen sanoja:

”Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi.”

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku