skip to Main Content
Enkeleitä – Onko Heitä?

Enkeleitä – onko heitä?

”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.” Tämän Lutherin aamurukouksen suuntaan Jumalalle miltei jokaisena aamuna. Rukous on niin kaiken kattava, että päiväni alkuun se sopii erinomaisesti.

Tänä aamuna aloin pohtia Jumalan pyhää enkeliä, jota olin pyytämässä mukaan päivääni. Jouduin myöntämään ajattelevani enkeleitä harvoin. Mielessäni on kuitenkin tapahtuma, jolloin mieheni, David, ja minä uskomme tavanneemme enkelin.

Vuonna 1977 olimme Davidin kanssa Marokossa Tangerin kaupungin satamassa. Olimme olleet yön marokkolaisten ystävien luona ja suuntanamme oli nyt Lamorlayen pikkukaupunki lähellä Pariisia, Ranskassa.

Meillä oli vähin varoin ostettu lippu Gibraltarin salmen ylittävään autolauttaan sekä Algecirasista, Espanjasta, junalippu päämääräämme Ranskassa. Heti saavuttuamme perille Lamorlayessa alkaisi raamattuinstituutti, jossa tulisimme opiskelemaan kolmen vuoden ajan.

Paniikissa Tangerin satamassa

Saavuttuamme sataman odotushalliin saimme kauhuksemme tietää lautan olevan jo täynnä. Halli oli täpötäynnä ihmisiä, joilla oli liput kanssamme samaan laivaan, joka kuitenkin oli jo täysi. Me, paikalla olevat amerikkalaiset ja eurooppalaiset, emme ymmärtäneet kuinka lippuja oli voitu myydä yli laivan kantavuuden. Rehellisyyden tähden lisään tähän, että tilanne on täysin muuttunut sitten noiden ammoisten aikojen.

Näen vieläkin silmissäni tiukkaan tilaan ahtautuneet, kiukkuisina huutavat matkustajat. Rutistumiselta säästyäksemme siirryimme Davidin kanssa seinän viereen neuvottelemaan. Tilanne oli meille selkeä. Emme voisi ostaa rahoillamme uutta junalippua. Nykyinen kelpasi ainoastaan junaan, joka odotti matkustajia juuri tältä laivavuorolta. Luonnollisesti rukoilimme pyytäen Isäämme löytämään mahdottomalta tuntuvan ratkaisun.

Uskomaton ratkaisu tyrmistytti

Yllättäen näimme meitä kohden kävelevän ystävällisen näköisen nuoren miehen. Hän tuli suoraan meitä kohti. Jos nyt muistan oikein, niin me emme ehtineet selvittää hänelle tilannettamme, vaan juuri hän kysyi, olimmeko lähdössä tällä laivalla. Me tietenkin kuvailimme tilanteemme monisanaisesti.

Mies ei esittänyt mitään kysymyksiä, vaan kehotti meitä seuraamaan häntä. Hän avasi meille sisäänkäynnin ja me seurasimme hänen kintereillään. Muistan vielä muiden hämmentyneet katseet, kun vain me poistuimme aulasta.

Mies vei meidät perille laivaan ja ystävällisesti hymyillen lähti takaisin. Olimme niin häkeltyneitä yllättävästä käänteestä, että vasta hetken kuluttua katseemme kääntyivät seuraamaan häntä. Emme nähneet häntä enää, vaikka matka laivalta odotustilaan oli melko pitkä.

Olemme monet kerrat jälkeenpäin mieheni kanssa muistelleet tapahtumaa ja uskomme ainakin tämän yhden kerran kohdanneemme enkelin nuoren ystävällisesti hymyilevän miehen hahmossa.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku