skip to Main Content
Irakilaisen Leilan Tarina Suomen Ihmemaassa

Irakilaisen Leilan tarina Suomen ihmemaassa

Leila istuu kahden lapsensa kanssa pikkuisessa vastaanottokeskuksen (VOK) huoneessaan. He ovat irakilaisia. Tunnelma minimalistisessa, tylyssä huoneessa on pelontäyteinen. Leila on sairas.

Leilan vatsaan koskee kovasti. Diagnoosia hän ei pysty selvittämään. Hän on käynyt lääkärissä, mutta määrätyt lääkkeet ovat liian kalliita hänelle. Hän pyysi, että VOK ostaisi ne. Mennessään myöhemmin tiedustelemaan, ovatko lääkkeet saapuneet, ilmeneekin, että lääkemääräys on kadonnut!

Ainoa vaihtoehto on uusi tapaaminen lääkärin kanssa. On helatorstain aaton ilta, joten lääkäriaikaa voi pyytää vasta tulevana perjantaina. Tässä vaiheessa säälittävä Leila ottaa yhteyttä meihin satojen kilometrien päähän.

Kärsimykset kasaantuvat

Leila pelkää. Hän puhuu huonosti suomea ja saman verran englantia. Miten maailmassa hän selviää tästä tilanteesta?

Hän on tullut Suomeen miehensä kanssa. Tämä pahoinpiteli Leilaa säännöllisesti, joten yhteinen asuminen ei voinut jatkua. Leila muutti pois lasten kanssa toiseen VOKin asuntoon. Viimeinen ”turva” katosi hänen elämästään muuton myötä, ja Leilalle siirtyi vastuu lapsista kielitaidottomana vieraassa maassa.

Mielenterveys järkkyy. Hän yrittää saada apua alan asiantuntijalta, mutta ihmettelen todellakin, millaisia heidän terapiakeskustelunsa ovat. En toki epäile terapeutin kykyjä. Hän on tarkalleen yhtä epäedullisessa asemassa kuin avustettava. Lisäksi Leilan vanhin lapsi sairastui astmaan, jonka aiheuttajaksi olettaisin perheen lohduttoman tilan.

Oljenkorsia avuksi

Seuraavaksi helatorstain aattona yritän tavoittaa hänen kummitätiään, mutta puhelin ei vastaa. On siis lähetettävä tekstiviesti. Ehkä se tavoittaa. Pelkään Leilan puolesta yön aikana. Apua on saatava.

Tekstiviesti tavoittaa, mutta kummi on valitettavasti hyvin kiireinen työssään. Lähetyssihteeri on vuosilomallaan, mutta hän on jalosydäminen. Häneltä saan VOKin puhelinnumeron.  Ja sieltähän numero jo tuleekin ajatuksen nopeudella.

Soitan VOKiin. Paikalla on vartija, joka ei innostu asiastani. Hän ilmoittaa, että mitään tietoja ei asukkaista anneta, mihin napakasti vastaan, että minä puolestani mielelläni antaisin heille tietoja.  Selitin vartijarukalle, että Leilan vatsassa tai suolistossa oleva ”jokin” voi puhjeta yön aikana. Tässä vaiheessa minun nimeni otettiin huolellisesti talteen ja pyydettiin soittamaan aamulla.

Asiallinen kohtelu kateissa

Oman soittoni jälkeen tulee Leilalta soitto. Hän pyytää, että en enää soittaisi VOKiin, koska työntekijät eivät ole miellyttäviä hänelle, jos heitä vaivataan. Käytös on nöyryyttävää. Adrenaliini vallan kohisee suonissani.

Leila on mielestäni saanut oman osuutensa kärsimyksistä tällä hetkellä. Kohtelias sana ei ole kallis sanojalleen.

Nyt Leila voi paremmin saatuaan lääkityksen. Mihinkään tutkimuksiin häntä ei ole määrätty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku