skip to Main Content
Kolme Kuukautta Koronaa − Katse Kohti Kesälomaa

Kolme kuukautta koronaa − katse kohti kesälomaa

Maaliskuun puolivälissä kääntyi aivan uusi lehti, jota luetaan edelleen. Suomi seisahtui, mutta Helsinki pysähtyi liian myöhään. Muu Suomi ehti suojautua ja opetella rauhassa uutta elämää. Toista se oli Helsingissä. Uuden elämäntavan opettelu keskellä pahenevaa tautitilannetta ei ollut ihan helppoa. Kotivara puuttui, ja kaupoista oli tehtävä hankintoja. Hengityssuojaimia eikä muitakaan kasvoille laitettavia suojia saanut mistään.

Purkutyömaa Helsingissä.

Viikoittainen yksi etäpäivä vaihtui vallitsevaksi tavaksi tehdä etätöitä viitenä päivänä viikossa. Alkuvaiheessa käväisin Sansan toimistolla hakemassa työergonomiaa tukevia välineitä. Rakentelin makuuhuoneeseen kirjoituspöydän ääreen seisomispisteen ja keittiön pöydän ääreen istumispisteen. Tuli vähän vaihtelua työskentelyasentoihin. Joskus istahdin myös kuntopyörän ääreen, jotta jalat saivat myös liikettä niveliin työpäivän aikana.

Oireilua

Alkuvaiheessa ihmettelin erikoisia oireitani, mutta ei ollut kuumetta eikä yskää. Olin täysin työkunnossa. Ei voi olla koronaa, ajattelin. Mutta olo oli kummallinen. Päähän tuikki milloin mistäkin, mutta ei ollut varsinaista päänsärkyä. Yötä kohti olo huononi ja pahimmillaan se oli yhden aikaan yöllä. Oli jotenkin vaikea hengittää. Rukouksen myötä joka yö lopulta nukahdin.

Muutaman vuorokauden kuluttua yöt alkoivat helpottaa, mutta päivisin oli lievää satunnaista huimausta. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty kuin pieni osa koronan aiheuttamista oireista. Testausmäärät olivat aika vähäisiä. Näin jälkikäteen olen miettinyt, olivatko lievät oireeni koronaa vai jotain muuta. En tiedä.

Otin kävelysauvat lenkille tuekseni, ja siitä lähti sauvakävelyinnostukseni tänä keväänä. En muista, milloin olisin seurannut kevään tuloa näin tiiviisti. Päivittäisillä kävelylenkeillä niittyjen ja metsän siimeksessä oli aikaa katsella ympärille.

Työmatkat lyhenivät

Vastaan tulevat tai ohittavat juoksijat saivat minut pidättelemään henkeä. Opin, että aamusella on rauhallisempaa liikkua kuin illansuussa. Kun työmatkat olivat yksi metri sängystä työpöydän ääreen, niin oli aikaa ennen työpäivän alkua käydä ulkoilemassa. Aamut alkoivat ihan uudella, virkistävällä tavalla.

Laskeskelin, että työmatkoja jäi ajamatta noin 5 000 km näiden kolmen kuukauden aikana. Auton määräaikaishuoltokin siirtyi eteenpäin, kun kilometrejä kertyi varsin verkkaiseen tahtiin. Asiointimatkat olen hoitanut pelkästään autolla, julkisiin kulkuvälineisiin en ole vielä astunut sitten maaliskuun puolivälin.

Vähitellen suu-nenäsuojia alkoi saamaan apteekeista ja verkosta. Tein hankintoja paketti kerrallaan. Enempää ei aluksi saanut. Ensimmäisen kerran suojaa käyttäessäni se taisi mennä väärinpäin. Moni on sanonut, että on iso kynnys alkaa käyttää tuollaista suojaa kasvoilla. Itsekin aluksi arkailin sen käyttöä. Mutta totuin lopulta aika nopeasti enkä ole enää välittänyt toisten reaktioista. Olen nyt pari kuukautta käyttänyt noita suojia asioidessani kaupoissa tai esimerkiksi pankissa. Ulkoillessani en käytä ja yritän sitten väistellä tarpeen tullen.

Uudenmaan sulku

Rajat kiinni mutta uutta elämää pukkaa.

Täytyy myöntää, että elämä Helsingissä koronapandemian aikana on ollut vähän stressaavaa. On ollut tärkeää pysyä terveenä ja pystyä hoitamaan töiden lisäksi omia sekä riskiryhmään kuuluvien läheisteni asioita. Kaupassakäynnit pyrin minimoimaan ja tuomaan kerralla isomman erän.

Uudenmaan sulun osalta Sansan toimisto ja suuri osa Sansan työntekijöistä jäi onneksi samalle puolen rajaa. Tosin toimistolla on ollut hiljaista. Suurin osa meistä on työskennellyt tämän ajan etänä. Itse olen muutaman kerran poikennut toimistolla hoitamassa jonkin asian. Toukokuussa toimistolla käydessäni käänsin työhuoneessamme olevan kalenterin maaliskuusta suoraan toukokuuhun.

Suomessa on tottunut liikkumaan vapaasti paikasta toiseen. Uudenmaan sulku oli yllättävä tilanne mutta toki ymmärrettävä. Pääsiäissuunnitelmat menivät uusiksi, ja oli vietettävä pyhät kotona. Rajan aukeaminen kyllä helpotti henkisesti – ainakin minua. Vasta helatorstaiviikolla lähdin viikoksi lomalle Uudenmaan ulkopuolelle. Oli tosi vapauttava tunne karistaa Helsingin pölyt kannoilta.

Täysipainoista työntekoa

Etätyöskentely on toiminut hyvin. Sansa on viime vuosina panostanut etätyöskentelyn mahdollistaviin it-ratkaisuihin. Teams-palaverit olivat meille tuttuja jo ennen korona-aikaa. Nyt niitä tuli työpäiviin lukumääräisesti enemmän, kun kohtaamiset ja neuvottelut työtovereiden kanssa toimistolla jäivät pois.

Suomenkielinen kolehtipyhä ehti olla 8. maaliskuuta, juuri ennen koronan aiheuttamia rajoituksia. Sansan ruotsinkielinen kolehtipyhä Porvoon hiippakunnan seurakunnissa 19. huhtikuuta jäi koronan alle. Lähetin Manner-Suomessa oleviin ruotsinkielisiin seurakuntiin tietoa rahankeräysluvan alaisesta keräysmahdollisuudesta.

Huhtikuun kolehtipyhän jälkeen katsoin kaikki internetissä olleet ruotsinkieliset jumalanpalvelusstriimaukset – osan tosi pikakelauksella. Oli ilahduttavaa nähdä, että osa seurakunnista oli ehtinyt ottaa striimauksiin mukaan tiedot Sansan keräyksestä. Oli samalla ilo päästä kurkistamaan erilaisiin kirkkoihin ja jumalanpalveluksiin Porvoon hiippakunnassa.

Seurakuntien työntekijöille tarjosimme kevään aikana muun muassa uutta virtuaalista Lähetyskiihdyttämöä. Seurakuntapalveluista työtoverini Tea Rasi oli kehittämässä tätä uutta tapaa kokoontua seurakuntien lähetystoimijoiden kanssa yhteen. Kokemukset olivat niin myönteisiä, että jatkoa seuraa syksyllä.

Itse olen pystynyt paneutumaan tänä keväänä ehkä tavallista enemmän yhteistyösopimuksiin seurakuntien kanssa. Monet sopimusmuutokset ovat menneet hyvällä tavalla eteenpäin. Seurakuntien työntekijöitä on ollut helpompi tavoittaa sekä puhelimitse että sähköpostitse kuin normaaliaikana.

On ollut rohkaisevaa kuulla, miten työmme maailmalla menee eteenpäin koronasta huolimatta. Nyt on medialähetyksen aika!

Työpaikan kevätretki

Oli virkistävää käydä myös työpaikan kevätretkellä luonnon helmassa toukokuun lopussa. Turvavälit työtovereihin säilyivät kilometreissä, kymmenissä, sadoissa tai jopa tuhansissa kilometreissä! Jokainen sai tehdä työajalla oman 2−3 tunnin pituisen kevätretken. Ehtona oli vain, että kuvamateriaalia retkestä jaettaisiin työtovereille. Ohikulkijoita oli Helsingin Paloheinässä jonkin verran, mutta väistellen pärjäsi.

Käymme aina rinnakkain!

Kesäloma alkamassa

Tänä kesänä kasvosuojaimet kulkevat matkassani mukana, liikun sitten Helsingissä tai muualla Suomessa. Pyrin ainakin omalta osaltani suojelemaan kohtaamiani ihmisiä. Toivottavasti kesän aikana on tavalla tai toisella mahdollisuus tavata joitakin itselleni läheisiä ihmisiä. Ei meitä ole luotu erakoiksi vaan yhteyteen toistemme kanssa.

Vihreät niityt ja virvoittavat vedet virkistäkööt meitä kaikkia tänä kesänä. Satoi tai paistoi − kesä on kuitenkin kesä. Ja vaikka emme pääsisikään niityille tai vesien ääreen, niin Herra voi virvoittaa sieluamme. Psalmin 42 sanoin voimme rukoilla: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala!”

Jumalan siunaamaa ja virvoittamaa kesää Sinulle! Herra varjelkoon askeleesi.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku