skip to Main Content
Kolme Pyhää Kohti Koronasulkua

Kolme pyhää kohti koronasulkua

Minulla oli ilo vierailla seurakunnissa kolmena sunnuntaina neljän viikon aikana helmi-maaliskuussa. Tietämättäni kuljin kolmen vierailun kautta kohti koronasulkua. Paastonajasta tuli hyvin erilainen kuin aiempina vuosina.

Ilmajoen seurakunnan diakonia

Laskiaissunnuntaina 23. helmikuuta olin Ilmajoella. Kyse oli etelän talvilomaviikon lopusta ja Keski-Suomen talvilomaviikon alusta. Vastaanotto eteläpohjalaisessa seurakunnassa oli vieraanvarainen. Aurinko paistoi ja oli hiukan talven tuntua. ”Voit saarnata joko lukupulpetista tai saarnatuolista, ihan sama, kunhan vain puhut Jumalasta!”, minua ohjeistettiin saarnaa varten.

Päivän evankeliumissa puhuin Jeesuksen nimen kirkastamisesta. Jeesus näytti, kuka ja millainen Jumala on. Ristiinnaulittu Jeesus Kristus kirkasti Isän nimen omassa elämässään. Jeesus tahtoo, että Isän nimi tulee kirkastetuksi myös meidän kristittyjen elämässä. Se tapahtuu, kun Jumalan kirkkaus Kristuksen sovitustyön kautta avautuu elämäämme. Jokainen meistä voi omalla paikallaan olla Kristuksen todistaja, olla välittämässä ihmisille ilosanomaa, kuinka suuri lahja meille on annettu Kristuksessa.

”Kunhan vain puhut Jumalasta”

Ilmajoen kirkon alttari

Jeesuksen antama lähetystehtävä on vielä kesken. Esimerkiksi Aasiassa asuu tällä hetkellä kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä ja yli 80 prosenttia ei-kristityistä.

Esittelin Sansan valtakunnallisen kolehtipyhän kohteen. Kolehti kannettiin perinteisillä kolehtihaaveilla evankelioimiseen aasialaisille median kautta. Ilmajoella tuo kolehti kannettiin pari viikkoa aiemmin kuin muualla.

Messu toimitettiin ihan normaalisti, ja minä avustin myös ehtoollisella. Ilmajoen kirkko on ristikirkko, jossa alttari sijaitsee lähes keskellä kirkon ristien kulmauksessa. Mielenkiintoinen ja puhutteleva arkkitehtoninen ratkaisu! Väkeä kirkossa oli noin 90 henkeä. Sansan uunituore Lähde-lehti oli juuri ehtinyt painosta suoraan seurakuntaan, ja sitä oli jaossa ovilla.

Messun jälkeen oli kirkkokahvit seurakuntakeskuksella. Tarjoilut olivat pohjalaiseen tapaan monipuoliset. Paikalla oli 23 henkeä. Minulla oli oma kannettava tietokoneeni mukana, ja edellisiltana tekniikka oli toiminut loistavasti. Kun olin yhdistämässä konettani seurakunnan dataprojektoriin, niin eiköhän tietokoneeseeni tullut harvinainen mutta pakollinen salasanan vaihto.

Onnistuin saamaan tietokoneen aivan lukkoon. Onneksi seurakunnasta löytyi tietokone, jota saatoin käyttää. Yhteispelillä saimme tekniikan kuntoon ja tikulla olleen aineiston avulla saatoin kertoa Aasiasta ja siellä tehtävästä medialähetystyöstä. Katselimme myös muutaman lyhytvideon, jotka avasivat asiaa havainnollisella tavalla.

Sansan valtakunnallinen kolehtipyhä

Parin viikon päästä 8. maaliskuuta oli Sansan valtakunnallinen kolehtipyhä. Minulla oli ilo saarnata Helsingissä Oulunkylän seurakunnassa sekä Oulunkylän että Maunulan kirkoissa. Aurinkoisena maaliskuisena sunnuntaina lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, jotta minulla olisi mahdollisuus kaikessa rauhassa ottaa kuvia Sansan tiedottajalle, Annaleenalle. Sansassa on tapana koota valtakunnallisena kolehtipyhänä kuvakooste vierailuista eri seurakunnissa.

Oulunkylän kirkon pikkuväkeä odottamassa

Oli toinen paastonajan sunnuntai. Saarnasin siitä, kuinka avuttomuus vie meidät Jeesuksen luo. Me voimme kääntyä Herran puoleen ja olla yhteydessä häneen kaikissa elämäntilanteissamme. Uskon määrä ei ole ratkaiseva – vaan sen elävyys. Pienikin usko voi olla elävä. Meidän kristittyjen arkipäiväinen kutsu on elää uskosta. Usko Jumalaan antaa Hänelle oikean paikan elämässämme. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Oli naistenpäivä. Kerroin myös kansainvälisestä Toivoa naisille -työstä, jonka tavoitteena on, että yhä useammat naiset ympäri maailman voisivat kuulla olevansa arvokkaita, saada toivon ja ihmisarvoisen elämän.

Ensimmäisiä varotoimenpiteitä

Koronaepidemia heitti jo pienen varjon noiden messujen päälle. Kirkkohallituksesta oli tullut ohjeistus luopua kättelystä ja muista erityisjärjestelyistä. Kolehdin Sansan Aasian-työn hyväksi saattoi käydä antamassa alttarin läheisyydessä olevaan koppaan kolehtivirren aikana.

Avustin myös ehtoollisella Oulunkylän kirkossa. Oulunkylässä oli 36 ja Maunulassa 22 henkeä messussa. Maunulassa oli käytössä intinktio-malja, joten avustajaa ei siellä tarvittu. Enpä tiennyt vielä tuossa vaiheessa, että tuo ehtoollinen jäisi toistaiseksi viimeiseksi, jonka saisin nauttia. Kanttorin huikea loppusoitto sai spontaanit aplodit.

Kahvia ja yhteyttä

Maunulan kirkon viihtyisä eteisaula

Oulunkylässä oli tarjolla aulakahvit messun päätyttyä. Ajattelin käydä vaihtamassa kengät ja ottaa alban stoolineen pois ennen seurakuntaväen tervehtimistä. Mutta valtaosa väestä olikin jo ehtinyt lähteä sillä välillä pois. Muutaman kanssa pääsin kuitenkin vaihtamaan kuulumisia. Lähde-lehtiä oli jaossa eteisen pöydällä.

Maunulassa kiirehdin heti messun jälkeen ovelle, jotta olisi mahdollisuus kohdata seurakuntalaisia. Maunulassa kirkkokahvit olivat seurakuntasalissa, ja muutamat jäivätkin kahvikupin äärelle juttelemaan. Kirkko on nykyisin ruotsinkielisen Petrus församlingenin käytössä, mutta suomenkielinen messu on sunnuntaisin kello 12. Tuttu suntio esitteli minulle kirkon yläkerran, joka oli remontin myötä saanut aivan uudenlaisen ilmeen.

Kolmas paastonajan sunnuntai

Paastonaika eteni, ja koronaepidemia alkoi heittää jo suurempaa varjoa seurakunnalliseen toimintaan. Oli sovittu, että saarnaisin 15. maaliskuuta Helsingissä Paavalin kirkossa sekä kertoisin kirkkokahveilla Sansan Aasian-työstä. Edeltävänä torstaina sain tietää, että kirkkokahvit ja tilaisuus sen jälkeen oli peruttu. Messu kuitenkin pidettäisiin normaalisti. Ehtoollista jaettaisiin kertakäyttökäsineet kädessä.

Lauantai-iltana sain tietää, että messu olikin muuttunut sanajumalanpalvelukseksi. Eli ehtoollisesta oli luovuttu kokonaan. Sovimme, että tuon varmuuden vuoksi oman alban mukanani. Sunnuntaiaamuna sain tietää vielä ennen lähtöäni, että jumalanpalveluksen liturgikin oli vaihtunut.

Toivon näköaloja

Paavalin kirkon krusifiksi

Kirkkoherra toi jumalanpalveluksen aikana esille toivon näköaloja ja rohkaisi seurakuntalaisia. Päivän teemana oli Jeesus, pahan vallan voittaja. Pyhäpäivän tekstit puhuivat paatumuksesta ja parannuksenteosta. Laodikean seurakuntaa kehotettiin tekemään parannus ja luopumaan penseydestä. Seurakunta oli tietoinen rikkaudestaan, mutta se oli sokea omalle hengelliselle tilalleen. Laodikeassa ei ollut virkistystä hengellisesti väsyneelle ja janoiselle sen enempää kuin lääkettä hengellisesti sairaallekaan.

Vaikka Ilmestyskirjan sanat tuntuivat ehkä kovilta, ne tulivat tulivat sydämestä, joka on täynnä rakkautta. Jumala haluaa rakkaudellaan herättää, ennen kuin on liian myöhäistä.

Puhuin myös siitä, kuinka tämä aika koettelee meidän turvarakenteitamme: mihin me luotamme tämän kaiken keskellä? Päätin saarnani lukemalla rukoukseksi psalmista 139 muutamia jakeita:

”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä… Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”

Hygieniasta huolehtimista

Paavalin kirkon alttari kevätauringossa

Ennen kuin suntio ojensi seurakuntalaisille virsikirjat, hän desinfioi virsikirjan kannet. Hygieniasta pidettiin erityisen hyvää huolta. Paikalle oli tullut 39 rohkeaa ihmistä. Esittelin kolehtikohteen esirukouksen jälkeen. Kolehti meni evankelioimiseen Aasiassa Sansan kautta. Kolehtia ei kerätty ollenkaan, vaan kolehdin saattoi jättää lähtiessä ovensuussa olevaan lukolliseen lippaaseen. Ovella oli myös jaossa Lähde-lehtiä siitä kiinnostuneille.

Jumalanpalveluksen jälkeen saattoi kuitenkin saada kahvia. Suntio ojenteli kertakäyttökäsineet kädessä valmiit kahvi- ja teekupit halukkaille. Seurakuntalaiset eivät saaneet itse koskea tarjoilupöydällä olleisiin välineisiin. Tarjolla oli myös yksittäispakattuja keksejä. Yhteyttä oli tarjolla pöydän ääressä. Vielä ei kehotettu istumaan kaukana toisista.

Tämä jäikin viimeiseksi kirkkokäynniksi vähään aikaan. Seuraavana sunnuntaina seurasin jo internetistä jumalanpalvelusta ilman seurakuntalaisia. Jumala yksin tietää, koska pääsemme seuraavan kerran jumalanpalvelukseen kirkkoon. Siihen asti meitä palvelevat erilaiset median kautta välitettävät jumalanpalvelukset ja hartaudet.

Medialähetystyön mahdollisuudet

Korona-aikana tulevat erityisellä tavalla esiin medialähetystyön mahdollisuudet muuttuvassa maailmassa. Kristillinen media voi tarjota tietoa ja rohkaisua myös kriisin keskellä. Olemme jo vuosikymmeniä tehneet yhteistyötä ulkomaisten kumppaniemme kanssa, jotta evankeliumi ja toivo voisivat saavuttaa ihmiset siellä, missä he ovat.

Kristillisen median tarjoama sisältö on monipuolista. Sansan mediakumppanit FEBC, SAT-7 ja TWR valistavat tällä hetkellä yleisöään myös terveys- ja hygieniatiedolla. Ohjelmissa käsitellään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa leviäviä huhuja ja annetaan oikeaa tietoa pandemiasta. Kontaktiohjelmissa asiantuntijat vastaavat yleisöä askarruttaviin kysymyksiin.

Tutustu Sansan uuteen Toivonverkko-sivuun!

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku