skip to Main Content
Lähetyskipinä

Lähetyskipinä

Lähetyskipinä on kytenyt sisimmässäni kauan. Kuusikymppisenä tuli aika lähteä toteuttamaan sitä kutsumusta, jonka Jumala on sisimpääni antanut. Vuonna 2019 lähteminen mahdollistui. Minut ja mieheni Ilkka lähetettiin TWR:n ja muiden Sansan aasialaisten kumppanien tueksi Singaporeen.

Minun roolini on ollut toimia Sansan lisäresurssina. Työviikot ovat täyttyneet raporttien kirjoittamisesta, hankeprofiilien päivittämisistä, tapaamisista, keskusteluista, kuuntelijapalautteista eri Aasian maista ja sähköpostikirjeenvaihdosta yhteistyökumppaneiden kanssa, varsinkin kuuntelijapalautteiden osalta. Mieleenpainuvimpia ovat olleet kuuntelijoiden rehelliset palautteet ja pohdinnat.

Olen jakanut Aasia-materiaalia Suomeen kuvin, sanoin ja tunnelmin. Olen kirjoittanut lehtijuttuja ja blogeja. Kun hengittää samaa ilmaa aasialaisten kanssa, siitä on helpompi kirjoittaa. Mitä enemmän ymmärrän tätä kulttuuria, kielten ja uskontojen sekamelskaa, sitä paremmin osaan myös jakaa sitä, mitä löytöjä olen Aasiassa tehnyt. Mielenkiintoiset, vaiherikkaat ja mieleenpainuvat kolme vuotta.

Lopputilityksen aika

Olemme halunneet yhdessä Ilkan kanssa aina mennä sinne, missä lahjoillamme ja osaamisellamme on eniten käyttöä Jumalan valtakunnan työssä. Ennen mahdollista lähtöä lähetystyöhön rukoilimme, että ovi sulkeutuisi, jos Singapore ei olisi meidän paikkamme ja tehtävämme. Kun aika tuli lähteä, sydämeeni laskeutui rauha. Rauhasta käsin on ollut levollista työskennellä ja kokea olevansa juuri oikealla paikalla oikeaan aikaan.

Nyt on kolmivuotinen työkausi tulossa päätökseen, ja Suomeen paluu on edessä. Ilkka jatkaa työtä Suomesta käsin, ja minä siirryn Sansan palveluksesta muualle, uusiin tehtäviin. Haluan kiittää näistä vuosista erityisesti sinua, esirukoilija ja työn tukija. Nimikkoseurakuntien ja työn ystävien rukoustuki on ollut ensiarvoisen tärkeää. Täällä Singaporessa on viime päivinä itketty ja hyvästelty TWR:n työtoverit ja ystävät. Kappale sydäntä jää väistämättä Aasiaan.

Kuulumisia medialähetystyöstä

Meidän vastuualueenamme on kuusi hyvin erilaista maata: Japani, Kambodža, Indonesia, Kiina, Thaimaa ja Mongolia sekä 11 yhteistyökumppania. Olemme saaneet katsella Aasiaa avoimin silmin ja kuunnella avoimin korvin.

Työlupa on TWR:n, mutta teemme työtä myös muiden Sansan Aasian-kumppanien kanssa ja heidän avuksensa. Koemme olevamme sillanrakentajia. Olemme saaneet yhteistyötä syntymään eri toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden välillä. Se on suuri rukousvastaus.

Arjessa, sydänten yhteydessä

Tapasimme kiinalaistaustaisen perheenäidin, joka on Singaporen kansalainen. Kun kerroin arkaluonteisesta asiasta, joka liittyy erääseen ystäväämme, tämä kysyi: ”Voidaanko heti rukoilla hänen puolestaan?” Niin me rukoilimme. Aina tavatessamme rukoilemme, myös uusien asioiden ja ihmisten puolesta. Tuossa kohtaamisessa syntyi sydänten yhteys, rukousyhteys ja ystävyys välillemme.

Yhteyden ja luottamuksen rakentamiseen meni oma aikansa. Mutta kun luottamus ja yhteys syntyivät, ne avasivat uudet mahdollisuudet ja todellisen sydänten yhteyden. Jotenkin aistin, että kaikki yhteys syntyy luottamuksesta, puhumisesta ja siitä avoimuudesta, jolla kohtaan ja haluan kohdata ihmisen. Kaikki me tarvitsemme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Kristillisen mediatyön merkitys korona-aikana

Mediatyön mahdollisuudet vaihtelevat jokaisessa Aasian maassa. Esimerkiksi Kiinassa tilanteet vaihtelevat vainosta väljään rinnakkaiseloon. Kiinassa koronapandemiassa on nähty myös hyvää, sillä ihmiset ovat esimerkiksi ryhtyneet rukoilemaan aktiivisesti oman maansa puolesta.

Kristillinen media kiinnostaa kiinalaisia, ja kuukausittain maassa ladataan useita miljoonia kertoja erilaista kristillistä sisältöä. Se kertoo tiedonhalusta ja hengellisestä hädästä. Radiota kuunnellaan usein maalla, kun taas kaupunkilaiset suosivat enemmän internetiä ja sosiaalista mediaa. Valtion uskontoministeriö valvoo, että valtiolle vahingollista keskustelua ei synny.

Korona-ajan ulkonaliikkumiskiellot, rajojen sulkeutuminen, levottomuudet ja mellakat ovat tarjonneet aiempaa enemmän mahdollisuuksia kuulla evankeliumi, kun ihmiset ovat viettäneet paljon aikaa kotona. Varsinkin niissä maissa on vaikeaa, joissa ei ole sosiaaliturvaa. Silloin työn ja elinkeinon menettäminen on johtanut usein toivottomaan tilanteeseen, jopa köyhyyteen.

Kaiken korona-ajan epävarmuuden keskellä on paljon uskon etsijöitä. Siihen saumaan ovat tulleet myös yhteistyökumppaneiden järjestämät erilaiset humanitaarisen avun tempaukset, joita on ollut useissa maissa ja useilla paikkakunnilla.

Seurakuntien ja Sansan tukema mediatyö

Aasiassa eläessä on nähnyt, miten tärkeää on, että ohjelmat ovat paikallisten tekemiä ja paikallisella kielellä. On osattava käyttää oikeita sanoja, koska monilla sanoilla on kulttuurillinen ja uskonnollinen merkitys, jolloin vastaanottaja ymmärtää kristillisen sisällön väärin. On tunnettava maan kulttuuri ja uskonnot, jolloin voi viestiä selkeämmin. Jokaisessa maassa on omat viralliset kielet, mutta lisäksi on kymmeniä, jopa satoja vähemmistökieliä.

Vasta täällä Aasiassa havahduin siihen, että kaikki isot maailmanuskonnot ovat syntyneet Aasiassa, joten eri uskontojen kirjossa on tilaa myös kristinuskolle. Kolmen vuoden aikana olemme Ilkan kanssa ymmärtäneet, että medialähetystyössä on osattava mennä ytimeen ymmärtääkseen, mikä täällä toimii ja mikä ei toimi. Päämäärämme on yhteinen: rakastaa ihmiset Jumalalle. Media on vain ”työrukkanen” ja väline. Sanoma on viestin sisällä, ja sen jälkeen usko oivalletaan sydämen hiljaisuudessa. Sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu.

Uusiin tuuliin

Siirryn alkuvuodesta pois Sansasta, kohti uusia työtehtäviä. Pekka Simojoen laulussa kiteytyy ajatuksiani; nyt on hyvästijätön aika. Kolme vuotta Aasiassa ja yli kolmekymmentä vuotta Sansan vapaaehtoisena tulevat tiensä päähän.

”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
Teille laulamme nyt näkemiin
Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän
Kanssa hyvän ystävän”

Tähän lauluun sisältyy hauska muisto, kun vuosia sitten olimme Turun kristillisellä opistolla viettämässä Sansan kesäpäiviä. Olin lasten kanavien vetäjänä, ja omat lapsemme olivat silloin polvenkorkuisia. Monikymmenpäinen lapsikatras lauloi auditorion lavalta täysin palkein tämän laulun, jonka olimme heille ensin opettaneet. Kun silloin vielä pienet lapsemme, Jussi ja Jenna, näkivät isin auditorion pankolla äänityshommissa, he huiskuttivat vimmatusti isille: ”täällä ollaan”, ja isi vastasi tutulla hymyllään ja vilkutuksella.

Näihin isällisiin tunnelmiin ja suuren Jumalan turvallisiin käsiin jäämme itse kukin, juuri siinä paikassa, jossa olemme.

Siunattua joulun aikaa ja uutta vuotta 2022 sinulle!

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku