skip to Main Content
Lähi-idän Vainotut Kristityt Ovat Osa Perhettä – Katsonko Sivusta, Kun Heitä Sattuu?

Lähi-idän vainotut kristityt ovat osa perhettä – katsonko sivusta, kun heitä sattuu?

Kun lähdin Malawiin YWAM:n lähetyskouluun puoleksi vuodeksi, vanhempani huolehtivat, että minulla on malariatabletteja, rokotuksia ja hygieniaputeleita myöten kaikki, mitä matkaan tarvitsisin. Kun olin perillä, sain lämpimiä puheluita, joissa varmistettiin, että kaikki oli niin kuin piti. Olin kaukana Suomesta, ja silti perääni katsottiin, ja se lämmitti sydäntäni! Perheen rukous ja huolenpito on iso voimavara lähetyksessä.

Havahduin ja oikein pysähdyin miettimään, kun tohtori Ziya Meral sanoi SAT-7:n konferenssissa huhtikuussa, että Lähi-idän vainotun seurakunnan tulisi olla meille herätys huolehtia sen maan kristityistä veljistä ja sisarista. Meralin kysymys herätti minut ajattelemaan, olenko todella rajoittunut ajattelemaan, että hengellinen perheeni on vain Suomessa tai valitsemani henkilöt. Kristuksen ruumishan tarkoittaa jokaista uskovaa!

Puhuessani mieheni Petterin kanssa Pohjanmaan illan hämärtyessä hän sanoi, että meidät on kaikki kutsuttu rakastamaan, ja keskinäisestä rakkaudesta kristityt tulisi tuntea. Tämä rakkaus näkyy meidän omissa seurakunnissamme mutta myös siinä, että seurakunnat maailmanlaajuisesti tukevat toisiaan. Jos Lähi-idän kirkko on tarpeessa, silloin me voimme länsimaalaisina auttaa ja tukea heitä.

Eräs iranilainen pastori kiitti Petteriä ja minua, koska olemme kuvanneet SAT-7:n hengellisiä ohjelmia Suomessa. Hän katsoi vilpittömästi meitä silmiin ja sanoi painokkaasti: ”Kiitos, että palvelette kansaani!” Se kosketti. Ihmiset Lähi-idässä haluavat ja tarvitsevat apuamme. Rukoukseni tänään on, että oppisin enemmän avaamaan silmiäni niiden seurakunnan perheenjäsenten puoleen, joita Jumala haluaa minun auttavan. Liitytkö mukaan rukoukseen?

”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1. Joh. 3:17)

”Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:35–36)

Kuva: Pexels

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku