skip to Main Content
Miksi Olen Mieltynyt Jumalanpalveluksiin?

Miksi olen mieltynyt jumalanpalveluksiin?

Olen käynyt elämässäni lukuisissa erilaisissa jumalanpalveluksissa ja nähnyt yhtä monia tapoja asian toteuttamiseksi. Viimeisen kahden vuoden aikana olen mieltynyt tavattomasti luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen ja kirjoitan tässä siihen liittyviä oivalluksiani.

Minussa asettui jotain paikoilleen aiheen tiimoilta Finlandiavoittaja Ulla-Leena Lundbergin teosta Jää lukiessani. Olen ristinyt koko kirjan ja erityisesti sen luvun neljä ”luterilaisuuden ylistykseksi”. Kirjassa saaren uusi pappi Petter pitää seurakunnalleen ensimmäistä jumalanpalvelustaan ja Lundberg kuvaa hänen ajatuksiaan: ”Liturgia on syntynyt vaikeiden skismojen ja uuvuttavien komitean kokousten tuloksena, mutta nyt se on käsikirjassa kiiltäväksi hiottuna kuin Jumalan lahjana. Se on muotoiltu häntä varten niin, ettei hänen tarvitse epäonnistua ja kohdata omaa puutteellisuuttaan silloin, kun hänen tehtävänään on luoda seurakunnan ja pyhän välille suora yhteys. Hän opastaa heidät vuorotervehdysten läpi laulaen, lukien, ja seurakunta vastaa laulaen. Hän ei ole turhamainen, vain huojentunut huomatessaan että on voittanut heidät puolelleen laulutaitonsa vuoksi. Kiitos hyvä Jumala! … Jumalanpalvelus ei enää ole hänen käsissään, jumalanpalvelus on ottanut hänet otteeseensa ja pitää hänet varmassa turvassa.”

Mitä kirkossa tapahtuu?

Selaan kirkkoon saavuttuani virsikirjan takaa liturgian esiin ja mietin usein, mikä niistä mahtaa tänään olla kyseessä. Olen oppinut uusia lauluja ja on hienoa istua sellaisen henkilön lähellä, joka osaa veisata ja tuntee sen jo hyvin. Liturgia on oikeastaan aika jännittävä eikä sen opetteleminen ole lainkaan tylsää. Miksi olen edes joskus ajatellut siten?

Edeltä ymmärsimme, että kaava on luotu kaikille papin virkaa toimittaville suureksi huojennukseksi, mutta se on muotoiltu myös minun turvakseni ja suojakseni. Keskiössä ei ole ihminen virheineen, vaan Jumala, jota kohden edetään koko toimituksen ajan. Seurakuntalaisten osallistumisen kohdat on liturgiassa tarkoin harkittu ja niitä toteutetaan laulamalla, rukoilemalla ja nousemalla ylös omalla vuorolla. Seurakunta lausuu ääneen suuria opinkappaleita, joita emme aina edes syvällisesti ymmärrä, mm. aina yhtä sykähdyttävän synnintunnustuksen, jonka mielelläni määräisin pakolliseksi kaikkiin kristillisiin seurakuntiin. Yhdessä lausutaan myös Isä meidän -rukous ja uskontunnustunnustus. Jumalanpalveluksessa kuullaan kyseisen sunnuntain raamatuntekstejä olettaen, että Raamatun sana sellaisenaan on terävä ja täynnä asiasisältöä. Siellä kuullaan saarna, lauletaan virsiä ja messun lopuksi nautitaan ehtoollinen. Alttarille siirtyvät voivat luottaa edellä käydyn perusteella siihen, että yhteys Pyhän ja ihmisen välille on luotu.

Olen oppinut pitämään luterilaisen toimituksen juhlavuudesta, tietystä jäykkyydestä, yksityisyydensuojasta ja erityisesti siitä, että ihmiset tietävät aina mitä ovat tekemässä. Saavun jumalanpalvelukseen sellaisenani: unohdan työasiat ja varsinkin sosiaalisuuden kanavineen, nollaan viikon, käännän sisimpäni tietoisesti rauhoittumaan nykyhetkeen ja koen hiljentymisen vahvistavan voiman. Reilun tunnin aikana Pyhä ja inhimillisiä virheitä päivittäin tekevä ihminen kohtaavat, he tervehtivät toisiaan, ja tunnetilasta riippumatta tapahtuu voimaantumista.

Kirkossakäynti on ollut arkipäivää satoja vuosia kristikansoille, ja se on hiljentymismuotona edelleen pätevä haastaja uusien ja trendikkäinä pidettyjen lajien rinnalla. Toimituksen etuna haastajiin verrattuna on ehdottomasti syvällisyys, joka ulottuu paljon itseäni korkeammalle ja syvemmälle.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku