skip to Main Content
Onko Liian Hyvää Ollakseen Totta?

Onko liian hyvää ollakseen totta?

Tuumailen alkavaa syksyä, eteeni piirtyy rauhoittava järvimaisema. Mietin mennyttä kevättä ja kesää. Syksy kolkuttaa jo ovelle ja säät viilenevät. Etätöiden lomassa on aikaa rukoilla, pohtia ja miettiä elämää.

Kevään ja kesän aikana meillä on ollut keskimääräistä enemmän vastoinkäymisiä. Yksi viimeisimmistä vastoinkäymisistä oli, kun automme jätti tielle neljättä kertaa reilun kuukauden sisällä. Viimeinen pisara oli, kun auton jarrut alkoivat reistailemaan.

Tutkin kesälomani aikana autojen myynti-ilmoituksia ja törmäsin satoihin erilaisiin vaihtoautoihin. Myynti-ilmoituksissa luvattiin paljon ja heräsi epäilys, onko tämä liian hyvää.

Törmäämme internetin aikakaudella lukuisiin nettihuijauksiin, joissa saa olla tarkkana. Autoista esimerkiksi on liikkeellä kuvamanipulaatioita, jotka eivät todellisuudessa pidä paikkansa. Löytämistäni autoista heräsi epäilys, hinta oli liian edullinen. Ajoneuvojen omistajatietoja voi kyllä kysellä rekisterinumeron perusteella Traficomilta, varsinkin jos auton omistaja on suomalainen.

Miten suojella itseään pettymyksiltä?

Lukuisien vastoinkäymisten keskellä miettii ja pohtii erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Pettymykset kuuluvat elämään. Niistä selviytyminen ei ole minulle enää vaikeaa, mutta se on vaatinut kovaa harjoitusta, pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. On herkistyttävä kuulemaan alitajuntaan tulleet viestit. Onko mikään lopulta liian hyvää ollakseen totta? Koko maapallomme on varsinkin nyt koronapandemian keskellä hyvien ja huonojen asioiden runsaudensarvi.

Kun ei ole oikeastaan enää mitään, mitä menettää, mitä tavoitella ja minkä taakse piiloutua, elämä alkaa virrata vapaammin ja luopumista seuraa rentouden tila. Tässä olen, muuta en voi. Tyttäremme kysyikin autoasioihin liittyen, kuinka saatoimme pysytellä niin rauhallisina. Otetaan vastaan se, mikä taivaalta tulee. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin rukoilla ja heittäytyä suuren Jumalamme varaan, siihen virtaan, josta tulee apu ennemmin tai myöhemmin.

Saimme lopulta kokea runsasta Jumalan siunausta ja huolenpitoa varsinkin autoasiassa. Vanha sananlasku ”antaessaan saa” muuttui konkretiaksi.  Joka kerta, kun sinulta puuttuu jotakin tai tarvitset jotakin, anna ensin itse omastasi, sitä mitä tarvitset, ja saat ämpärikaupalla takaisin. Jotain samaa kirjoittaa Tommy Hellsten kirjassaan Saat sen mistä luovut. Kirjassa Tommy Hellsten haastaa lukijoita ajattelemaan asioita aivan uudella tavalla ja uudessa valossa.

Mikään muu kuin muutos ei ole pysyvää.

Mitä Taivaallinen Isämme meiltä odottaa? ”Tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Rukous on olennainen osa elämää ja medialähetystyötä. Sitä tarvitaan kaikkialla, mutta etenkin suljetuissa ja lähetystyön kannalta vaarallisissa maissa. Rukousta turvallisuuden puolesta tarvitsevat niin medialähetys kuin medialähetystyötä tekevät ja kuuntelijatkin.

Odotamme, että pian pääsemme kohtaamaan ihmisiä kasvokkain Aasiassa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että olemme kotimaassa vielä alkusyksyn. Meillä, kuten niin monilla muillakin, fyysinen elämä on kutistunut hyvin pieneksi, pääasiassa kodin ja ruokakaupan välillä kulkevaksi.

Aasiassa on omat haasteensa ilmastosta, kieli- ja kulttuurieroista, eri maailmankuvasta ja uskonnoista johtuen. Kutsu, tehtävä ja tavoite ovat pysyneet meillä mieheni Ilkan kanssa samoina, mutta työtavat ovat muuttuneet varsinkin koronapandemian aikana. Yksi asia on varma. Jumala tekee yhä työtään maailmassa. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Joka päivä hän pelastaa, uudistaa, parantaa ja vapauttaa ihmisiä maailman eri kolkilla. Hän ei ole vaiennut tai menettänyt mielenkiintoaan meitä kohtaan.

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku