skip to Main Content
Onko Sinullakin Informaatio-empatia-ähky?

Onko sinullakin informaatio-empatia-ähky?

En tiedä, olenko ainut, mutta kolmansien maiden nälänhätäkeräysten mainosten nälkiintyneitä lapsia katsellessa tulee olo, etten enää kestä nähdä yhtäkään mainosta. Tuntuu pahalta nähdä nälkäisiä lapsia, mutta tulviva nälkäinen joukko saa mieleni masentuneeksi. Tai syyllinen olo silloin, kun sanattomana ohitan minua tervehtineen feissarin kadulla. Ne katulapsetkin Intiassa pitäisi pelastaa. Kutsuisin ilmiötä nimellä informaatio-empatia-ähky.

Yhteiskunnassamme on monia tapoja auttaa muita, ja se on upeaa. Tunnen kuitenkin samanaikaisesti painetta, jos en ole jossain mukana auttamassa tai antamassa rahaa. Internet ja media ovat tuoneet sen, että olemme nanosekunnissa tietoisia, jos joku jossain tarvitsee apua. Seuraava Brandon Heathin kappale ja tämä kyseinen säe kosketti minua jo teininä. Se muistutti jostain, mitä olen kaivannut.

”Anna minulle näkösi edes sekunnin ajaksi.
Anna minulle näkösi, jotta voin nähdä
kaiken sen mistä olen jäänyt paitsi.
Anna minulle rakkautesi ihmiskuntaa varten.
Anna minulle kätesi murtuneita sydämiä varten,
niitä, jotka ovat liian kaukana, että minä heidät tavoittaisin.
Anna minulle sydämesi unohdettuja varten.
Anna näkösi, jotta voin nähdä.”

Jos me yritämme auttaa ja rakastaa omassa voimassamme, väsymme lähes saman tien. Laulun ”anna minulle kätesi murtuneita sydämiä varten” kuvastaa hyvin sitä, että me tarvitsemme Jumalan apua auttaaksemme muita. Minun tehtäväni ei ole antaa rahaa kaikille maailman järjestöille ja matkustaa jokaikisessä maassa rakastamassa köyhiä ja käyttää jokainen vapaahetkeni olemalla tukipuhelimessa vapaaehtoisena. Upeaa on se, että Jumalalla on jokaiselle meille oma suunnitelma ja omat tehtävät. Joillekin Jumala on antanut tehtäväksi palvella lasten kesäleirin keittiössä, joillekin seurakunnan kuorossa. Jollekin jotain muuta. Mooseksen tehtävä esimerkiksi oli johdattaa kansa pois Egyptistä kohti luvattua maata, ei siihen paljon muuta mahtunut.

Ehkä minun ei tarvitse olla ahdistunut nälkiintyneiden lasten kuvista kadunvarsilla. Voin rukoilla ja pyytää Jumalaa näyttämään sen, mihin Hän haluaa käyttää rahani, aikani ja vaikkapa vapaa-aikani. Jumalan kanssa puuhailu ei ole näännytykseen asti palvelemista, vaan syvää rauhaa ja lepoa sydämessä siitä tiedosta, että on oikealla paikalla. Ehkäpä ahdistukseni nälkiintyneille lapsille suunnatusta keräyksestä johtui siitä, että en vielä tiedä, missä minun paikkani on. Kun sen tiedän, voin hyvällä omallatunnolla kävellä kadulla pyytäen Jumalalta johdatusta siinä, missä Hän haluaa minun toimivan. Ei omassa, vaan Hänen voimassaan. Meille jokaiselle on paikka auttaa ja rakastaa. Tiedätkö sinä, missä sinun paikkasi on?

”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” Joh.4:19

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku