25 vuotta on kulunut siitä, kun SAT-7 lähetti ensimmäisen arabiankielisen ohjelmansa. Se oli merkittävä tapahtuma, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kristityt kertoivat televisiossa julkisesti uskostaan.
Kiitollisuuden ja antamisen mieli vie eteenpäin eikä jumita menneessä. Sansan uudessa strategiassa on selvä kasvun meininki. Tarvitsemme työhön rukousta, rakkautta ja rohkeutta, mutta kasvun antaa Jumala.
Intian koronatilanne saa pohtimaan maailman epäoikeudenmukaisuutta. En voinut vaikuttaa siihen, että synnyin Suomeen, sen enempää kuin joku intialainen on voinut vaikuttaa omaan syntymäänsä. Suomeen syntyessäni olen saanut valtavan etuoikeutetun aseman.
Meillä on kullakin oma historiamme, jonka läpi katsomme elämää. Sydämen salahuoneet kertovat sen, että jostain syystä kivut eivät ole kasvaneet vahvuudeksi, vaan ne hallitsevat mielen maisemaa, kun joku hipaisee kipeää muistoa.
Iranin huonomaineisessa vankilassa kristityt vangit kokoontuivat vessoja siivotessaan. Ne eivät olleet kovin hygieenisiä kokoontumisia, sanoo Farsid, mutta ylistyslauluja laulaesssaan he oppivat siivoamaan iloiten.
"Lähetystyö on ollut elämässäni mukana niin niin kauan kuin muistan. Kauemminkin, sillä jo vauvana minua on kuskattu vaunuissani hengellisiin tilaisuuksiin." Kirsti Mäkinen kuvailee vaiherikasta ja värikästä taivaltaan lähetyspiirilapsesta lähettäjäksi ja kuinka hän innostui medialähetystyöstä.
Historia ja Raamattu ovat usein osoittaneet, että vaikeudet tai ihmisen omat synnit voivat Jumalan käsissä muuttua mahdollisuudeksi. Aasian kasvavat kirkot ovat valmiit kärsimään jopa vainoa, jotta evankeliumi tavoittaisi jokaisen.
Koronavuoden aikana olemme kuulleet runsaasti viranomaisten ohjeita ja suosituksia. Dosentti Jaakko Rusama tutkii kirjoituksessaan, mitä Uusi testamentti sanoo suhtautumisesta esivaltaan. Miten yksittäisen kansalaisen tulisi toimia?
Tämä viikko hiljentää meidät. Piinassa ei tarvitse piehtaroida, mutta on hyvä tutkistella itseämme, näemmekö lähimmäisen kärsimyksen. Kun katsomme Jeesusta, tiedämme että kärsimys ja hylätyksi tuleminen vaihtuvat kerran pääsiäisriemuun.
Tänä paastonaikana voimme kääntää katseen itsestämme pois ja etsiä pieniä ihmeitä ympäriltämme. Arvojen uudelleenjärjestely voi kääntää meidät myös Kristuksen rakkauden ja lähimmäisen hädän puoleen.
Koronapandemia on kurittanut myös Indonesiaa, ja moni perhe on taloudellisessa ahdingossa. Sansan ylimääräisen avustuksen ansiosta 2000 indonesialaista perhettä sai joulun alla ruokakassit. Kassien jakamisesta huolehtivat kristilliset paikallisradiot.
Sain teini-iässä maailmanparantajan herätyksen. Kun minulle selvisi, että maailmassa toimii sellaisia järjestöjä kuin Unicef tai Punainen Risti, päätin, että siellä on tuleva työpaikkani tai perustan vaikka orpokodin Afrikkaan.
Brasilia on hyvin erilainen kuin aikaisemmilla matkoillani: tyhjiä kahviloita, suljettuja kauppoja ja lähes autioita rantoja. Moni kertoo, miten uusia tilanteita on ratkaistu tai mitä hyvää pandemiasta on seurannut, mutta kukaan ei ole valittanut.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suljetuissa maissa asuu monia yksinäisiä kristittyjä. Adnan* on heistä yksi. Hänen tarinaansa kuuluu yöllisiä kohtaamisia sekä kristillinen satelliittitelevisio.
Korona-aika ei ole indonesialaiselle vanhukselle ensimmäinen kerta eristyksissä. Hänet eristettiin perheestä ja suvusta jo vuosia sitten, kun hän löysi toivon Jeesuksessa Kristuksessa.
Tänä jouluna voimme paremmin kuin pitkään aikaan hiljentyä miettimään ensimmäistä poikkeusjoulua. Ei ollut jouluvaloja, ei runsaita aterioita, eikä edes majapaikkaa, mutta silti kaikki järjestyi. Vapahtaja syntyi!