skip to Main Content
Taivas Pumpulissa

Taivas pumpulissa

Istun ulkona lukemassa kirjaa, joka laittaa pohtimaan elämää. Katselen taivasta, joka on kevyen pumpulimaisen harsopilven täyttämä. Pilven lomasta paistaa aurinko. Singaporen suurkaupungin äänet kuuluvat vaimeina taustalla. Mietin omaa kutsumustani, mietin läheisyyttä Jumalan kanssa. Minä riitän, juuri tällaisena kuin olen. Jos en riitä ihmisille, riitän kuitenkin Jumalalle.

Syvissä vesissä

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil 4:13.

Sanotaan, että kivun kautta Jumala luo uutta. Kärsimys on osa ihmisyyttä, se on osamme. Miksi joudumme tällaisiin vesiin ja mitä kaikkea Jumala haluaa sanoa ja puhua? Itse tulen siihen lopputulokseen, että Jumala kouluttaa meistä entistäkin parempaa saviastiaa käyttöönsä. Mikä on mennyt rikki, sen yksin Jumala voi muuttaa ehjäksi. Siihen prosessiin tarvitaan aina Jumalan koulu.

Elämässä ja myös työelämässä törmäämme usein ongelmiin; niitä tuntuu riittävän. Usein ne ovat ihmisten aiheuttamia. Usein ongelmien taustalla on puhumattomuuden kulttuuri ja avoimuuden puute. Elämän matkalla sattuu ja tapahtuu. Rapatessa roiskuu, niin kuin sanonta kuuluu. Kaiken tämän Jumala sallii kouluttaaksensa meitä siihen päämäärään, mikä on meitä itse kutakin varten. Siinä koulussa ajoittain särkyy palasiksi, mutta tarvitsemme syvät vedet oppiaksemme jotakin.

Kristityn polku

Kärsimys on osa kristityn elämää ja polkua. Kärsimys tulee kohti ja läpäisee kaiken, mitä minussa ja meissä on. Voiko kukaan toinen kuitenkaan mitata ja ymmärtää sen kärsimyksen määrää, mitä koemme ja missä tilanteessa elämämme matkalla olemme? Se on usein kovin henkilökohtainen tarina.

Se, mikä useimmiten auttaa, on avoimuus ja avautuminen sille, miksi toimimme siten kuin toimimme puolustaaksemme olemassaolomme oikeutusta. Myötätunto on se tekijä, jolloin syntyy ymmärrys. Kun kuulemme ja kuuntelemme toisiamme, silloin myös ymmärrämme paremmin. Emme voi nähdä, miksi toimimme tietyllä tavalla, jos emme ensin ole avoimia ja rehellisiä itsellemme.

Reppumatkalla

Sillä hetkellä, kun avaudumme avoimesti toisillemme, perspektiivi avautuu ja kokonaiskuva selkiytyy. Niin kuin harsopilvet antavat lupauksen auringosta, niin myös jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Jos haluamme ymmärtää toista, meidän on ymmärrettävä ensin itseämme ja katsottava peliin, mistä lähtökohdista käsin sinä ja minä elämää katsomme. Elämämme repussa kulkee mukana aina myös menneisyys. Sen menneisyyden valossa näemme myös toisemme uudessa valossa, jos annamme tilaa myötätunnolle ja avoimuudelle.

Taivas on pumpulissa, niin kuin mekin pumpulissa ajoittain olemme. Kuitenkin olemme elämässä usein risteyskohdassa, jossa pumpuli vaihtuu monsuunisateisiin, ja sitä sadetta riittää. Se piiskaa sinnikkäästi ikkunat, ovet ja seinät kovalla voimalla. Mutta sen jälkeen ilma raikastuu, ja sateen jälkeen paistaa taas aurinko. Ennemmin tai myöhemmin.

Jumalan pohjavirtaus

Olin vuosia sitten mieheni kanssa Indonesiassa, jossa aalto heitti minut meren pohjalle. Yläpuolellani oli kuutioittain vettä. Meren pohjassa mietin, tässäkö oli elämäni. Sain tuntea pohjakosketuksen ja virtauksen voiman, kun pääni paukahti kovalla voimalla meren pohjaan. Silloinkin veden läpi näin taivaan. Valtava vesimäärä yläpuolellani huusi pintaa kohti.

Tänään mietin sitä, että Jumalan pohjavirtaus on olemassa oleva voima, sen voi nähdä, kokea ja aistia elämässä. Pysähdytään sen äärelle, mihin se milloinkin meitä vie. Katse kohti uskon alkajaa ja sen täydelliseksi tekijää, Jeesusta. Jumala kantaa ja kannattelee meitä. Hän on kaiken sen yläpuolella, mitä juuri nyt tapahtuu, sinun ja minun elämässäni.

Vaan kulkekaa vakaasti sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän kulkea. Silloin menestytte ja saatte elää kauan siinä maassa, jonka otatte omaksenne. 5. Moos. 5:33

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku