skip to Main Content
Välähdys Työpäivän Illasta

Välähdys työpäivän illasta

Ilta jo hämärsi ja vettä tihuutti. Olin matkalla Martinristiin Vantaalla. Aiempi Martinristi oli minulle tuttu paikka, mutta sitä rakennustakaan ei kuulemma enää ollut. Martinristi oli muuttanut uuden kerrostalon alakertaan. Lähdin hyvissä ajoin, jotta jäisi aikaa etsiä uutta kokoontumistilaa.

Maisema olikin muuttunut sitten viime näkemän. Paikalla oli iso rakennustyömaa. Uimahallin liepeille sain pysäköityä autoni, ja rakennustyömaan aitojen välistä oli jonkinlainen kulkuväylä kävelijöille. Muutama rakennusmies hääri vielä paikalla. Kävellessäni ohitin kerrostalon, jonka alakerrasta loisti valo. ”Martinristi” luki ikkunassa. Olin siis tullut perille. Viimeinen rasti oli etsiä ovi – valaistu pyöräkellari ei sellaista tarjonnut. Kurkistin kulman taakse ja siellähän ovi oli jo kutsuvasti hieman raollaan.

Tekniikka palvelee sanoman välittämisessä

Sisällä oli muutama ahkera lähetyspiiriläinen valmistelemassa iltaa. Vastaanotto oli ystävällinen ja lämminhenkinen. Seurakunnan tila oli otettu alkuvuodesta 2018 käyttöön, joten kaikki oli uutta. Vierailijana olin ilahtunut tilan teknisestä varustelusta. Seinällä oli pitkä piuha, jonka vain kiinnitin omaan kannettavaan tietokoneeseeni ja napsautin katonrajassa olevan dataprojektorin päälle kaukosäätimellä. Esitys heijastui seinälle ongelmitta.

Seurakuntavierailuilla olen havainnut, että tilojen tekninen varustelu on parantunut aika tavalla viimeisen viiden vuoden aikana. Se helpottaa työtäni. Tosin minulla on aina takataskussa varasuunnitelma, jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa varasuunnitelmalle ei ollut käyttöä.

Pimeästä illasta ja kosteasta ilmasta huolimatta paikalle tuli yhteensä 14 henkeä. ”Ei tarvitse puhua tyhjille seinille”, kuten eräs vastuunkantaja asian osuvasti ilmaisi. Lähetyspiirissä oli useampi entinen lähetystyöntekijä. Oli ilo tavata myös lähetystyöntekijä, jota olin jo lapsena kuunnellut omassa kotiseurakunnassani. Hänen elämäntyönsä oli ensikosketukseni käytännön lähetystyöhön vuosikymmeniä sitten.

Seurustelun sakramenttia ja radiotyön kuulumisia

Aloitimme lähetyspiirin laulamalla jykevästi virren 170 ”Jumala ompi linnamme”. Sen jälkeen kuulimme edellisen pyhän tekstin sekä rukoilimme. Illan emäntien esille laittamat herkulliset tarjoilut kutsuivat osallistujia pöytien ääreen. Seurustelun sakramentti on tärkeää illoissa.

Katso Lähetysaikaa!

Vantaankosken seurakunta tukee Intian radiotyötä, ja tästä työstä olin tullut piiriin kertomaan. Kahvittelun jälkeen kerroin kuvien kera Intiasta ja siellä tehtävästä työstä. Joka kuudes ihminen maailmassa on intialainen, joten väkeä riittää. Katselimme myös pari lyhyttä videota ja kuuntelimme otteen kurukhinkielisestä radio-ohjelmasta. Luimme muutaman palautteen radio-ohjelmien kuuntelijoilta. Keskustelimme kuullun ja nähdyn perusteella osallistujia kiinnostavista asioista. Lähetyspiiriläiset saivat myös vastattavakseen yhden Sansan Intian-työhön liittyvän kysymyksen, ja kaikkien vastanneiden kesken arvottiin Sansan Putiikista tuomani pieni arpajaisvoitto. Kerroin myös, että Sansan ajankohtaiset lähetysuutiset löytää kätevästi Lähetysajasta. Päätimme illan yhteisesti rukoukseen ja Herran siunaukseen.

Piirinvetäjä yllätti ojentamalla minulle vielä kauniin ruusukimpun kiitokseksi illasta. Palvelualttiit piiriläiset laittoivat tilan nopeasti kuntoon, ja oli aika lähteä kotiin. Autolle kävellessäni ja vesilammikoita kiertäessäni huomasin, että rakennusmiehetkin olivat jo lähteneet ja työmaa oli hiljentynyt. Kotiin tultuani laitoin vaaleanpunaiset ruusut maljakkoon sekä täytin vielä vierailuraportin Sansan tilastointia varten. Sen jälkeen oli aika sulkea tietokone, ja työpäivä oli päättynyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku