Hyppää sisältöön

Virkistävää ajatuksenvaihtoa intialaisen Priscillan kanssa

Istun iltaa Priscilla Singhin luona Chennaissa Etelä-Intiassa. Ilta on kuuma ja aikaero painaa, mutta jo kävelymatka hotellilta Priscillan luo pitää mielen valppaana. Autojen, riksojen ja mopojen seassa käveleminen vaatii keskittymistä. Varsinaisia jalkakäytäviä on harvassa ja väkeä on paljon. Tässä kaupungissa on enemmän asukkaita kuin Suomessa. Olen ensimmäistä kertaa Intiassa.

Priscilla Singh oli kollegani Timo Reukalan työkaveri Luterilaisessa maailmanliitossa. Naistyön johtajana, nyt jo eläkkeellä, hän on tehnyt merkittävää työtä naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Hänen toimittamansa  nide “No to violence against Women” on yksi käännetyimmistä Luterilaisen maailmanliiton dokumenteista. Nyt emme kuitenkaan puhu naisten asemasta, vaan syleilemme koko maailmaa, reformaatiota ja tietysti kirkon tehtävää Aasiassa.

Aasialainen näkökulma virkistää

Ensinnäkin, on todella virkistävää saada tutustua aasialaiseen näkökulmaan elämästä. Kaikki ihmisethän asuvat Aasiassa. No, ainakin melkein kaikki. Joka kuudes ihminen on intialainen, sillä heitä on 1,2 miljardia. Väkirikkain maa on Kiina, jonka alueella elää noin 1,4 miljardia ihmistä. Sitten tulee kaukana perässä USA 320 miljoonalla asukkaalla.  Ennustetaan, että vuonna 2025 Intian väliluku ohittaa Kiinan, koska lapsia syntyy Intiassa enemmän kuin Kiinassa.

Aasialaisen kirkon kasvot ovat suurimmaksi osaksi aasialaisia. Suomen lähetysneuvoston kokoaman tilaston mukaan suomalaisia lähetystyöntekijöitä on eniten Aasiassa, mutta kaiken kaikkiaan lähetystyöntekijöitä Aasiassa on kuitenkin vähän. Paikallisilla pienillä kirkoilla on halu kertoa evankeliumia laajasti. Etelä-Korea on hyvä esimerkki.

Jokainen kristitty voi olla lähetystyöntekijä. Niin sanoi Lutherkin. “Jokainen kristitty voi olla lähetystyöntekijä – ajattele sitä”, toistaa Priscilla. Mikä valtava mahdollisuus, vaikka kirkot ovat pieniä. Muita esimerkkejä tulee Singaporesta ja Indonesiasta, mutta Intia on lähinnä Priscillan sydäntä. “Unelmani on, että kaikille intialaisille voidaan kertoa evankeliumi tämän sukupolven aikana. Kristityt yhdessä ovat asettaneet tämän tavoitteen. Kaikki lähtee yhteisestä rukouksesta ja toimivasta yksinkertaisesta suunnitelmasta. Kuvittele, jos jokainen pastori tavoittaa kolme kylää ja opettaa kaikki seurakuntalaiset lähetystyöntekijöiksi. Näin se onnistuu.”

Toiseksi, on hyvä saada palautetta myös länsimaisesta tavasta ajatella ja uskoa. Lännessä ajatellaan, että usko on hyvin henkilökohtaista ja yksityistä. Henkilökohtaista sen pitääkin olla, mutta ei yksityistä. Uskoa tulee elää todeksi. Se on yhteisöllistä, olemme Jumalan perheväkeä. Jos haluamme elää Jeesuksen opetuksen mukaan, uskon tulee näkyä.

“Antakaa rakkautenne näkyä myös Suomessa”

Priscilla haastaa meitä. “Suomalaiset lähetystyöntekijät ja lähetysväki ymmärtävät hyvin sen, että pitää mennä kaikkeen maailmaan. Antakaa rakkautenne näkyä myös Suomessa. Suomalaiset ovat hyviä mukautujia. Kun olette Intiassa, olette enemmän intialaisia kuin monet muut ulkomaalaiset. Olen nähnyt kuinka uskollisesti suomalaiset tekevät työtä. Kun menette takaisin Suomeen, käperrytte helposti itseenne. Sama vaivaa seurakuntia. Teillä pitäisi olla sama tavoittava rakkaus omaa kansaanne kohtaan”, vetoaa Priscilla.

Itsenäiselle Suomelle hän lähettää onnitteluita: itsenäisyyttä pitää juhlia, se on hyvä asia. “Mutta varokaa sitä, että ette eristäydy. Suomi on niin pieni maa, että se tarvitsee vuorovaikutusta yli rajojen.” Priscilla Singhin poika on naimisissa suomalaisen naisen kanssa, ja tästä syystä hän on vieraillut Suomessa useita kertoja.

Ensimmäinen Intian-matkani oli myös todellinen makumatka.

Olen aina ihaillut kohtaamieni kiinalaisten ja intialaisten itsetuntoa ja alan vähitellen tajuta sen juuria. Kulttuurit ovat vanhoja ja vahvoja. Ihmisiä on paljon. Vaikka tulisit köyhistä oloista, niin voit sanoa, että tulet suuresta maasta. Ongelmia on paljon, mutta kohtaamillani ihmisillä on ollut myös visioita. Suuria ja pieniä. Osa on äärettömän onnellinen siitä, että on saanut itselleen töitä, jonka kautta saa päivittäisen riisin pöytään. Oman heimokielen kuuleminen radiosta saa myös hymyn huulille. Osa haaveilee toivosta koko kansakunnalle. Koskettavinta on kuitenkin osata kuunnella erilaisia elämäntarinoita ja seurata sitä, miten usko muuttaa elämää.

Tyytyväisyys ja innostus tarttuu. Ruoka on hyvää. Aikaerosta, intialaisesta liikenteestä ja kuumuudesta huolimatta saamme hyvän alun matkallemme. Ja paljon ajateltavaa.