skip to Main Content
Voiko Pahasta Kasvaa Hyvää?

Voiko pahasta kasvaa hyvää?

Guamin saarella toimii TWR:n (Trans World Radio) radioasema, joka on välittänyt toivon sanomaa yli 40 vuoden ajan, kymmenillä Aasian kielillä lähes 90 tuntia viikossa. Taukoamatta vuodesta toiseen, sateella, myrskyssä ja leutoina kesäöinä. Nykyisin TWR:n omistamalla radioasemalla on viisi voimakasta radiolähetintä ja 11 eri antennia. Tämä mahdollistaa ohjelmien radioinnin samanaikaisesti suunnattuna tiettyyn ilmansuuntaan.

Yhdysvaltoihin kuuluva Guamin saari sijaitsee Tyynellä valtamerellä 3400 kilometrin päässä Pohjois-Koreasta. Saarella sijaitsee myös Yhdysvaltojen suuri laivasto- ja ilmavoimien tukikohta.

Myrskyssä

Kun radioasemaa rakennettiin, sattui Guamin saarella outo tapahtuma. Radiolähettimet ja antennit oli Yhdysvalloissa pakattu kontteihin, ja ne lähetettiin laivalla Guamille. Kahdesti kävi niin, että kontit olivat perille saapuessa tyhjiä. Lähetyslistat olivat vaihtuneet satamassa ja väärät kontit oli lastattu laivoihin. Silloin kaikki pitivät tapahtunutta paholaisen juonena hidastaa kristillisen radioaseman rakentamista.

Pian toisen tyhjän kontin avaamisen jälkeen Guamin saaren yli vyöryi massiivinen taifuuni, mikä repi puita juurineen, niin että hetkessä saari oli sekaisin. Tuhot olivat valtavat. Raivaustöiden yhteydessä vasta tajuttiin, että jos radioaseman kalusto olisi tullut alkuperäisen aikataulun mukaisesti, olisivat kontit vahingoittuneet myrskyssä tai huuhtoutuneet mereen. Se mikä vaikutti ensin paholaisen juonelta, olikin Jumalan suuri viisaus ja varjelus.

Näin on tapahtunut ajan saatossa ennenkin ja monella rintamalla. Ihmisen omat suunnitelmat ja aikataulut eivät aina mene samaa vauhtia kuin Jumalan suunnitelmat.

Lähtemisen esteitä

Samassa tilanteessa olen ollut itsekin, esimerkiksi inhimillisesti katsoen varman viran suhteen. Jäin virassa hopealle, mikä ei lopulta ollut häviö vaan voitto. Siksi olen nyt Aasiassa medialähetystyössä. Vuosikausia olimme mieheni kanssa kamppailleet lähetyskutsumme kanssa. Minulla oli lähtemiseen aina esteitä. Viimeisin este oli varma valtion virka, jota kuumeisesti tavoittelin.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt Jumalan ajoituksen. Kun seinä tuli vastaan, minut riisuttiin kaikista aseista ja esteistä. Menetin työni, jota rakastin, ja mielestäni menetin kaiken. En sittenkään. Sen, minkä menetin, olen saanut moninkertaisesti takaisin. Jumalan ajoitus oli juuri oikea.

Sydämeltä sydämelle

Guamin saarelta lähetettävät keskiaaltoradiolähetykset kuuluvat parhaiten ilta- ja yöaikaan. Silloin kun maanviljelijät ovat lopettaneet päivän työt pellolla ja ovat syöneet riisikuppinsa tyhjäksi, heillä on aikaa avata radionsa. Iltaisin maaseudulla ei ole kaikkialla internetyhteyksiä, mutta radio kuuluu myös vuoristokyliin, yli merten äärien.

Tekniikka ja antennitornit ovat vain apuväline viestin välittämisessä niille, jotka eivät ole koskaan vielä kuulleet toivon viestiä. Radio-ohjelmat ovat olleet hento liekki monille elämän väsyttämille kuuntelijoille, niin ihmiskaupan uhreille kuin taloutensa kanssa kamppaileville.

Tuulessa ja myrskyssä

Saarella merivesi ja ankarat sääolosuhteet ovat tehneet tehtävänsä antennimastoille. Huolto- ja maalaustyöt eivät enää riitä. On alkanut mastojen valtaisa kunnostusurakka. Projekti tulee maksamaan paljon, mutta se on merkityksellistä, koska silloin voidaan varmistaa radiolähetysten jatkuminen taas vuosikymmeniksi eteenpäin ja myös valmistautua digitaalisiin radiolähetyksiin.

Aasia muuttuu hyvin voimakkaasti. Kaupungistuminen on vääjäämätöntä, mutta Jumalan apu pitää viedä radioaalloilla kaikkialle, kaikilla mahdollisilla kanavilla, jotta jokainen etsijä voi löytää elämäänsä avun.

Jos ei olisi mediaa

Joskus olen pohtinut, miltä Aasia näyttäisi, jos ei olisi mediaa. Median vahvuus on juuri siinä, että se ei tunne valtakunnan rajoja tai osaa luokitella kuuntelijoita erilasiin algoritmien mukaisiin kohderyhmiin ja lokeroihin.

Aasiassa on miljoonia ihmisiä, joilla ei ole mitään tietoa toivon viestistä ja hyvästä uutisesta. Siksi he elävät arkeaan pimeydessä, esimerkiksi palvoen esi-isien henkiä tai lepytellen vieraita kivijumalia, niin etteivät ne suuttuisi.

Jotkut näkevät koronapandemian myös paholaisen juonena tai salaliittoteoriana, mikä hidastaa kristillistä työtä. Vaan onko asia niin? Jos koronapandemiaa ei olisi, olisivatko seurakunnat Suomessa ja maailmalla tehneet digiloikkaa?

Olemme saaneet hyvät välineet kertoa hyvästä uutisesta, viestistä, joka ei koskaan vanhene. Voisiko olla sittenkin niin, että pandemian pakottamana olemme hidastaneet elämäämme rauhallisempaan tahtiin. Tämä antaa mahdollisuuden nähdä oleellisen, ja voimme nähdä pitemmälle kuin mitä nyt näemme.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku