Hyppää sisältöön

Yksi kaikkien puolesta – pääsiäisen sanoma

Mies orjantappurakruunu päässään.

”Yksi kaikkien puolesta.” Muistan nuorena, kuinka luin Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia ja miten tämä lause jäi mieleen. Se tarkoittaa täydellistä sitoutumista yhteisvastuuseen. Kaveria ei jätetä, ei missään tilanteessa, ei vaikka se maksaisi paljon ja tekisi kipeää.

On mielenkiintoista, surullista ja oikeastaan järkyttävää, että me eurooppalaiset ja suomalaiset joudumme tänä pääsiäisenä vuonna 2022 miettimään, miten meille kävisi. Kuka on meidän puolellamme viimeiseen asti, jos meidän kimppuumme hyökätään? Kuka ei petä? Kehen voimme luottaa? Sitä pohtivat nyt kaikki, mutta aivan erityisesti ne, jotka on valittu tekemään yhteiskunnallisia päätöksiä.

Sijaiskärsijän osa

Miltä kuulostaisi muskettisoturien tunnuslause hieman toisessa muodossa: Yksi kaikkien puolesta, jotta kaikkien ei tarvitse kärsiä. Uhrataan yksi, niin muut saavat olla rauhassa. Enemmistölle sellainen sopii. Mutta voi sitä raukkaa, joka valitaan sijaiskärsijäksi.
Tähän tapaan järkeili eräs kirjailtuihin kaapuihin ja hienoon päähineeseen puettu ylipappi, ei Moskovassa, vaan Jeesuksen ajan Jerusalemissa. Johanneksen evankeliumi kertoo, että ylipappi Kaifas esitti tämän vääjäämättömän logiikan uskonnollisten johtajien neuvostolle, kun he miettivät, mitä Jeesukselle pitäisi tehdä. Pelkona oli, että roomalaiset tulevat tankkeineen ja ohjuksineen ja tuhoavat koko kansan, jos sen parissa ilmenee levottomuuksia.

Yhden uhraaminen kaikkien muiden puolesta on ehkä demokraattisen päätöksenteon kammottavin irvikuva. Enemmistön diktatuuri. On tietysti hyvä muistaa, että todellisessa diktatuurissa asiat ovat vielä huonommin. Siellä kaikki saavat kuolla yhden puolesta. Johtaja lähettää alaisensa surutta kuolemaan oman kunniansa ja ideologiansa vuoksi.

Valemessias vai Jumalan voideltu

On erikoista ja merkillepantavaa, että juuri tämä ylipappi Kaifaksen lausuma ajatus kääntyy Jeesuksen kohdalla aivan toiseen merkitykseen, voitoksi. Evankelista Johannes sanoo: ”Tämä ei ollut hän oma ajatuksensa, vaan hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansansa puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.”

Miksi näin? Miten noin epäoikeudenmukaiselta kuulostava ajatus voi kääntyä hyväksi? Siksi, että Jeesus antoi itsensä. Häntä ei siihen pakotettu. Hän valitsi oman tiensä ja suostui kuolemaan pelastaakseen kaikki. Siinä missä hirmuhallitsija luo valtakuntaa antamalla muiden kuolla itsensä puolesta, Jeesus luo pysyvän valtakunnan kuolemalla itse kaikkien muiden puolesta, jotta me saisimme elää. Siitä erottaa valemessiaan todellisesta Messiaasta, Jumalan voidellusta. Valemessias puhuu uhrauksista, joita sinun tulee tehdä, voittaakseen itselleen ihailijoita ja seuraajia. Todellinen Jumalan voideltu uhraa itsensä, jotta sinä voisit olla rakastettu.

Profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täytyy hänen kauttaan.”

Siunattua ristin ja ylösnousemukseen suurta juhlaa.

– Arto Antturi