Rukoile Toimi Lahjoita
Kutinan Torilla
Evankelinen kirkko näkyy Kutinassa monin tavoin. Esimerkiksi jokasyksyisessä Leipäpäivässä pääsee kohtaamaan myös niitä kaupunkilaisia, jotka eivät ole mukana kirkon toiminnassa. Kuva: Mirkka Hirvikangas.

Elämää harjoittelemassa Kroatiassa

Dobar dan svima vama! Kako ste? Ja sam dobro, hvala Bogu. *

Oletko koskaan miettinyt, minkälaista olisi asua toisessa maassa, edes jonkin aikaa? Itse mietin tätä, kun opiskelin diakonia-ammattikorkeakoulussa kaksoistutkintoa sosionomi + kirkon nuorisotyönohjaaja ja kauan odotettu kolmen kuukauden työharjoittelu ulkomailla koitti. Olin ensin ajatellut hakea Englantiin Suomen merimieskirkolle, mutta kuten sanotaan, tutkimattomat ovat Herran tiet.

Päädyin lopulta kroatialaiseen kaupunkiin, joka on väkiluvultaan kylät mukaan luettuna melkein kaksinkertainen kotikaupunkiini Kankaanpäähän verrattuna. Kyseisen kaupungin nimi saa aikaan melkein jokaisessa suomalaisessa joko hymyn, naurahduksen tai taipumuksen lohkaista pienen vitsin: Kutina. Silloin en aavistanutkaan, kuinka tärkeä paikka siitä minulle tulisi ja kuinka vielä palaisin takaisin vapaaehtoishommiin.

Vieraanvaraisuus kosketti

Ensimmäisellä harjoittelukerralla syksyllä 2014 oli aika tutustua evankeliseen seurakuntaan, seurakuntalaisiin ja tavalliseen elämään toisessa kulttuurissa. Toinen kerta syksyllä 2016 sisälsi edelleen uusiin ihmisiin tutustumista, mutta myös ihmissuhteiden syventymistä monien kanssa.

Minusta tuntui, että vaikka olinkin ulkomailla, Kroatiassa oli samankaltaisuuksia Suomen kanssa, muun muassa maisemat sisämaassa. Oli myös ihmeellistä kokea Kristuksen yhteyttä, vaikka ei välttämättä ollutkaan yhteistä kieltä. Nämä asiat sekä ihmisten vieraanvaraisuus helpottivat huomattavasti sopeutumista.

Eräs perusihmettelyni olikin se, kuinka ihmiset osoittivat vieraanvaraisuutta, vaikka heillä ei ollut paljoa annettavaa. Oli kyseessä sitten täysi pöytä tai mehulasi, kaiken olen kokenut tulevan sydämestä.

Viime syksynä Legradin seurakunnassa vieraillessamme eräs vanhainkodissa asuva sokea mies halusi tarjota vaimonsa tekemää juomaa. Tämän jälkeen pastori totesi sen luultavasti merkinneen paljon, kun hän sai toimia ”isäntänä” pitkästä aikaa. Muutenkin pienten asioiden merkitys on arvaamattoman suurta.

Jumalan valtakunnan työtä vähemmistökirkossa

Molemmissa harjoitteluissa on pikkuhiljaa rakentunut kuva siitä, millaista on tehdä Jumalan valtakunnan työtä vähemmistökirkossa ulkomailla. Kroatiassahan ei ole valtionuskontoa, mutta katolilaisuus on vahvana enemmistönä.

Osallistuin Sansan lähetystyöntekijän, Elina Braz de Almeidan kanssa ekumeeniseen messuun katolilaisessa katedraalissa Sisakissa. Oli mielenkiintoista päästä näkemään eroavaisuuksia luterilaiseen messuun. Minua puhutteli tilanne, jossa oli aika toivottaa Herran siunausta toinen toisellemme ennen ehtoollista. Kukaan ei kysynyt, mihin kirkkokuntaan toinen kuuluu.

Se sai miettimään asioita, jotka meidät erottavat toisistamme ja mitkä taas yhdistävät. Ehdottomassa ytimessä on Jeesus ja hänen sovitustyönsä sekä Jumalan sana, Raamattu. Mutta muuten Roomalaiskirjeen 12. luvun mukaisesti Kristuksen ruumis on moninainen ja jokaisella on siinä paikkansa, kuten on silmällä ja pikkurillilläkin. Mikä on sinun paikkasi?

Kansainvälisyyskin sai hyvin jalansijaa muun muassa kroatialaisten, brasilialaisten, suomalaisten ja muiden kansallisuuksien keskellä. Kulttuurierojen tuoma rikkaus, avoin mieli ja kuunteleva sydän ovat arvokkaita matkakumppaneita elämässä.

Kohtaamisten kirkko

Kutinan evankelisella kirkolla sain laajan kokonaiskuvan siitä, mitä seurakunta tekee ihmisten elämässä. Ei ole kyse vain viikoittaisesta toiminnasta vaan päivittäisistä kohtaamisista ja ihmissuhteiden rakentamisista.

Suomalaisen hyvinvointielämäntavan jälkeen oli koskettavaa nähdä, kuinka paljon elämän kivikoiden keskellä yksinkertaiset asiat, kuten läheisten tuki tai ruoka-avustukset, merkitsivät. Erilaiset ihmiset tarvitsevat ja saavat apua kaikenlaisissa elämän haasteissa, mutta parasta mitä heille voi tarjota, on auttaa lähemmäs elävää Vapahtajaa, joka on luvannut kuljettaa omansa kotiin.

”Koppihenkilö” on tärkeä

Palatessani Suomeen sain jälleen maistiaisia lähtemisen ja jälleennäkemisen ristiriitaisista tuntemuksista. On ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa, mutta samaan aikaan kaipaus kutittaa taustalla. Olen oppinut, että toisinaan paluushokki voi olla kulttuurishokkia suurempi.

Huomasin tällä kertaa myös ”koppihenkilön” tärkeyden. Kun ihminen palaa matkalta kotimaahansa, on arvokasta, että hänellä on joku ottamassa koppia ja auttamassa takaisin arkielämään. Ilman tällaista apua voi ihminen olla vähän ”pihalla”, kuten itse taisin olla muutamina ensimmäisinä päivinä.

Eräässä pyhäkoulussa kysyin lapsilta, miksi meidät kastetaan. Yksi tyttö vastasi, että silloin olemme Jumalan sydämessä. Kuten jokaisella kohtaamallani ihmisellä ja kokemuksella, niin on meistä jokaisella todellakin paikka hänen sydämessään.

En voi muuta kuin hiljaa nöyrällä mielellä kiittää taivaan Isää molemmista kerroista Kroatiassa ja toivoa, että joskus saapuu vielä tilaisuus palata takaisin. Kuten Raamattukin sanoo, kaikelle on aikansa.

Tällä hetkellä on siis aika olla Suomessa ja katsoa, mihin Jumala seuraavaksi johdattaa. Toiveena olisi saada töitä ja asunto samalta paikkakunnalta missä poikaystävä aloittaa opiskelut, mutta Herra näyttäköön. Näissä tunnelmissa pinnalle nousevat jälleen itselle kovin tärkeiksi tulleet raamatunkohdat Jumalan läsnäolosta: Joos. 1:9 ja Jes. 41:10. Tsekkaapa ne Raamatusta, sillä näihin lupauksiin saat sinäkin luottaa.

Harjoittelijoita Kroatiassa lähes 20 vuoden ajan

Kutinassa työskentelevä, tällä hetkellä vanhempainvapaalla oleva Elina Braz de Almeida iloitsee harjoittelijoista Kroatiassa:

– Meillä on ollut ilo pitää harjoittelijoita jo melkein 20 vuoden ajan. Harjoittelijoita on ollut kymmeniä, ja heitä on tullut monista eri oppilaitoksista, pisimpään Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Meillä on ollut kirkon nuorisotyönohjaajia, diakoneja, sosionomeja, vapaa-ajanohjaajia, perhetyöntekijöitä, teologeja, media-alan taitajia…, mutta aina harjoitteluun on liittynyt lähetystyön näkökulma. Myös harjoittelijoiden ikäjakauma on ollut laaja, 20:stä lähes 60:een. Toivotamme jatkossakin opiskelijat sydämellisesti tervetulleeksi harjoitteluun Kroatian kentälle!

* Ensimmäiset lauseet tekstin alussa suomennetaan näin: Hyvää päivää teille kaikille! Kuinka voitte? Minä voin hyvin, kiitos Jumalalle.

Mirkka Hirvikangas

Pin It on Pinterest

Haku