Sansan 50 v. juhlakeräys

Olen säännöllinen kuuntelijanne ja työskentelen tehtaassa lähellä pääkaupunkia. Kun menen yövuoroon, minulla ja työkavereillani on mahdollisuus kuunnella ohjelmaanne ennen vuoron alkamista. Mutta tällä hetkellä meitä on jo niin monta, että on vaikea kuunnella ilman toista radiota. Siksi pyydämme teitä harkitsemaan, voisitteko lahjoittaa meille yhden tai kaksi radiota.

Me perheenäidit tuhlaamme välillä aikaamme juoruiluun tai naapureista puhumiseen. Tämänpäiväinen Jumalan sana muistuttaa, että minunkin pitää lopettaa sellainen toiminta. Me emme saa tehdä mitään, mikä ei miellytä Jumalaa. Jos haluamme muuttua, olen varma, että Jumala auttaa meitä pääsemään eroon asioista, jotka eivät ole Hänelle mieluisia. Näin synti ei hallitse elämäämme eikä uskomme horju helposti.

Kuuntelen ohjelmaanne edelleen. Tilanteeni on vaikea, ja on raskasta huolehtia iäkkäästä äidistäni sekä sisarusteni lapsista. Äidin vointi paranee kuitenkin koko ajan. Mikä motivoi minua pitämään huolta itsestäni, on se, että olisin tarpeeksi vahva huolehtimaan myös rakkaistani. Kiitos tiimillenne, kun aina rohkaisette minua. Ja mikä tärkeintä, kiitos Herralle, että hän vahvistaa ruumistani ja sieluani kestämään kaikki haasteet. Jatkan taistelua!

Veljeni ja minä olemme saaneet teiltä paljon rohkaisua. Kiitos, että olette olleet meihin yhteydessä netissä ja puhelimella. Arvostamme suuresti opetuslapseutta ja rukouksianne.

Hyvä Keiko Yoshizaki, kiitos vastauksestanne. Äitini oli jonkin aikaa vuodepotilaana, mutta nyt hän voi käydä avustuksellani jo vessassa. On raskasta huolehtia hänestä joka päivä. Mutta olen tullut ajatelleeksi, että jos eläisin niin sanottua onnellista elämää, olisinko kirjoittanut teille kirjettä? Kun olin syvässä laaksossa, kysyin apua teiltä. Nyt minulla on teihin kirjeyhteys ja te tuette minua. Luen kirjeenne huolellisesti ja asetan jokaisen sanan sydämelleni. Tunnen, että siitä tulee elävää vettä, joka kiertää ruumiissani. Mitä minulle olisi tapahtunut ilman Jeesusta? Kuinka epätoivoinen olisin ollut, jos en olisi oppinut tuntemaan teitä? Uskon, että olen hengissä teidän tukenne ansiosta.

Huolehdin 90-vuotiaasta äidistäni yksin ja minulla on skitsofrenia. Olen uuvuksissa sekä henkisesti että fyysisesti ja ihmettelen, kuinka kestän näin kovaa tilannetta. Kestän sen siksi, että Jeesus on koko ajan kanssani. Kamppailen elämästäni joka päivä, mutta en ole yksin. Jeesus ei hylkää minua. Minua helpottaa ajatella, että FEBC:n henkilökunta lukee kirjeeni. Rukoilen teille terveyttä ja onnellisuutta Jumalassa.

Olen 12-vuotias poika ja käyn viidettä luokkaa. Perheeni on kristitty. Vanhempani rohkaisevat minua kuuntelemaan amharankielistä lastenohjelmaa lauantai-iltaisin. Ohjelmat ovat koskettavia, opettavaisia ja viihdyttäviä, mutta olisi kiva, että ohjelma-aika olisi pidempi.

Kurkussani oli kasvain ja olin siitä huolissani. Eräänä päivänä avasin radion juuri, kun sieltä tuli ohjelmanne. Soitin ohjelmassa annettuun numeroon ja selitin tilanteeni. Henkilö siellä rohkaisi ja lohdutti minua. Jumala vastasi rukouksiimme, ja koin ihmeparantumisen. Opin ohjelmasta myös, että murehtiminen ei ole ratkaisu.  

Olen 28-vuotias nainen. Aloin hoitaa iäkästä naista, joka ei pystynyt kävelemään. Huomasin, että hän on kristitty. Asuinalueemme väki on arvoiltaan perinteistä eikä kukaan yleensä kysy mitään Jumalasta. Nainen halusi kuunnella Toivoa naisille -ohjelmaa. Aluksi pelkäsin seurauksia, jos tulisi tietoon, että työskentelen kristityn luona. Pian mieleni rauhoittui ja aloin kuunnella ohjelmaa hänen kanssaan. Kun hän kuoli, jatkoin kuuntelua. Sitten rukoilin Jeesusta elämääni ja sain rauhan sydämeeni. Tuntuu kuin olisin alkanut elää uudelleen. Saan voimaa vaikeissa hetkissä. Minun on vaikea ja vaarallista puhua tästä lähipiirilleni. Rukoilkaa puolestani.