Hyvä Keiko Yoshizaki, kiitos vastauksestanne. Äitini oli jonkin aikaa vuodepotilaana, mutta nyt hän voi käydä avustuksellani jo vessassa. On raskasta huolehtia hänestä joka päivä. Mutta olen tullut ajatelleeksi, että jos eläisin niin sanottua onnellista elämää, olisinko kirjoittanut teille kirjettä? Kun olin syvässä laaksossa, kysyin apua teiltä. Nyt minulla on teihin kirjeyhteys ja te tuette minua. Luen kirjeenne huolellisesti ja asetan jokaisen sanan sydämelleni. Tunnen, että siitä tulee elävää vettä, joka kiertää ruumiissani. Mitä minulle olisi tapahtunut ilman Jeesusta? Kuinka epätoivoinen olisin ollut, jos en olisi oppinut tuntemaan teitä? Uskon, että olen hengissä teidän tukenne ansiosta.

Huolehdin 90-vuotiaasta äidistäni yksin ja minulla on skitsofrenia. Olen uuvuksissa sekä henkisesti että fyysisesti ja ihmettelen, kuinka kestän näin kovaa tilannetta. Kestän sen siksi, että Jeesus on koko ajan kanssani. Kamppailen elämästäni joka päivä, mutta en ole yksin. Jeesus ei hylkää minua. Minua helpottaa ajatella, että FEBC:n henkilökunta lukee kirjeeni. Rukoilen teille terveyttä ja onnellisuutta Jumalassa.

Kiitos FEBC:n henkilökunnalle radio-ohjelmista. Olen huolissani tulevasta, sillä koronapandemia ei tunnu koskaan loppuvan. Luukkaan evankeliumin kylväjävertaus saa minut pohtimaan, olenko minä kalliolle pudonnut siemen. Mieheni on vastustanut uskoani Jeesukseen, ja olen totellut häntä. Uskon Jeesukseen sydämessäni. Unelmani on päästä kirkkoon ja saada kaste, mutta mahtaako se koskaan toteutua? Rukouksissa jätän asian Jumalalle ja koetan saada mielenrauhaa. Luen salaa Raamattua, kirjoitan ylös raamatunjakeita ja teille kirjeitä, niin ettei mieheni huomaa. Käyn myös päivittäin tarkistamassa postini, olisiko teiltä tullut kirjettä. Kiitos teille.

Haluaisin saada raamattukirjekurssinne oppaan Johanneksen evankeliumista. Minulla on nyt hengellinen kriisi. Olen niin sanottu seurakuntashoppailija. Olen käynyt yli kymmenessä seurakunnassa etsimässä sitä täydellistä. Tiedän, että minun pitäisi asettua paikoilleni, mutten pysty. En tee sitä tarkoituksella, mutta toisinaan toimin Jumalaa vastaan. Riitelen kristittyjen kanssa Twitterissä ja ajattelen jopa, että minun olisi parempi olla ilman Jeesusta. Luen paljon kirjoja kristinuskosta, mutta mikään ei kosketa sydäntäni. Toisin sanoen en tunne Jeesusta. En ymmärrä, kuka Jeesus on. Surullista mutta totta. Nyt haluaisin lukea tuon oppaan ja tuntea todellisen Jeesuksen.

Sairastan parantumatonta syöpää ja olen nyt kotona saattohoidossa. Aikaa on jäljellä vain vähän. Vaikka kärsin kovasti joka päivä, FEBC:n ohjelmien kuunteleminen on minulle suuri ilo.

Kiitos FEBC:n henkilökunnalle radio-ohjelmista. Olen huolissani tulevasta, sillä koronapandemia ei tunnu koskaan loppuvan. Luukkaan evankeliumin kylväjävertaus saa minut pohtimaan, olenko minä kalliolle pudonnut siemen. Mieheni on vastustanut uskoani Jeesukseen, ja olen totellut häntä. Uskon Jeesukseen sydämessäni. Unelmani on päästä kirkkoon ja saada kaste, mutta mahtaako se koskaan toteutua? Rukouksissa jätän asian Jumalalle ja koetan saada mielenrauhaa. Luen salaa Raamattua, kirjoitan ylös raamatunjakeita ja teille kirjeitä, niin ettei mieheni huomaa. Käyn myös päivittäin tarkistamassa postini, olisiko teiltä tullut kirjettä. Kiitos teille.

Sairastan parantumatonta syöpää ja olen nyt kotona saattohoidossa. Aikaa on jäljellä vain vähän. Vaikka kärsin kovasti joka päivä, FEBC:n kuunteleminen on minulle suuri ilo. Kaksi kuukautta sitten minut kastettiin kotona. Nyt olen vuoteenoma ja luen Raamattua joka päivä. Koska uskoni Jeesukseen on niin nuori, en ole oikein ehtinyt elää kristittynä enkä ole tuntenut Jeesusta vielä vahvasti. Nyt voin ainoastaan rukoilla, että parantuisin. Kaipaan varmuutta, että Jeesus Kristus on aina kanssani. Kiitos, että neuvotte minua.

Tämä on ensimmäinen sähköpostini teille. Olen 27-vuotias nainen. En ole kristitty, mutta kuuntelen FEBC:n lähetyksiä, sillä ne saavat minut tuntemaan suurta helpotusta. Tein myös pienen lahjoituksen. Keikon kirjelaatikko -ohjelma on tällä hetkellä suurin pelastukseni. Mielenterveysongelmani ovat pahentuneet ja vahingoitan itseäni. Haluan Jeesuksen pelastusta. Pyydän Jeesusta antamaan anteeksi syntini. Koska perheeni vastustaa, en usko, että voin saada kasteen ja liittyä kirkon jäseneksi. Pelastaako Jumala minut, vaikka minua ei kastettaisi? Käsivarteni on täynnä viiltoja ja arpia. Antaako Jumala anteeksi, vaikka satutan itseäni? En ole näyttänyt arpia perheelleni, mutta jonain päivänä ne tulevat ilmi. Pelkään heidän surevan, että vahingoitan itseäni. Vaikkei minusta voisi tulla kristittyä, löytääkö Jumala silti minut ja pelastaa synnistä?

Japanilainen Keikon kirjelaatikko -ohjelman kuuntelija: "Elämäni on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Rouva Keiko Yoshizakin avulla sain mahdollisuuden muutokseen. Hän luki kirjeeni ohjelmassaan. Olin kirjoittanut mm. näin: ”En pysty uskomaan Jeesukseen, vaikka haluaisin. En ymmärrä, miten voisin uskoa.” Ohjelmassa Keiko sanoi: ”Ota ensimmäinen askel ja rukoile: ’Auta minua, Herra, sillä en pysty uskomaan.’” Tein niin ja rukoilin juuri noin. Hämmästyksekseni minussa on sen jälkeen tapahtunut suuri muutos. Kuuntelin ohjelmia säännöllisesti, avasin Raamatun ohjelmaa kuunnellessani, lauloin mukana ohjelman laulua. Lopulta tulin johdatetuksi seurakuntaan, jossa olin käynyt jonkin aikaa monia vuosia aikaisemmin. Sydämeni kovuus suli, ja nyt saan Herralta ylenpalttisia siunauksia. Kuuntelen joka päivä Keikon kirjelaatikkoa. Päiväni ovat täynnä kiitosta!"

Olen 42-vuotias nainen. Hävettää kertoa, mutta olen ollut 20 vuotta kotona päivät pitkät. Puolitoista vuotta sitten löysin FEBCin ohjelmat ja sen jälkeen olenkin kuunnellut niitä joka päivä. Olen alkanut ajatella, että ehkä Jumala sittenkin rakastaa minua. Jos näin on, ehkä minä ansaitsenkin saada elää. Ymmärsin myös, että kaikkina näinä vuosina se, joka minua on satuttanut, olenkin minä itse. Pelkoni toisia ihmisiä kohtaan alkaa pikkuhiljaa hälvetä, sillä näkökulmani asioita kohtaan on muuttunut. Tämä on minulle iso muutos. Suuri kiitos teille!

Ostin vihdoin älypuhelimen ja ensi töikseni kuuntelin sillä FEBC:tä, jota kuuntelin aiemmin keskiaalloilla. Kun kuuntelen sinua, Keiko, joudun kysymään itseltäni: ”Miksi minulla ei ole uskoa Jumalaan, vaikka olen etsinyt häntä vilpittömästi?” Nyt olen ymmärtänyt, että juuri se, että suren uskon puutetta tarkoittaa, että minulla on uskoa. Eiväthän sitä sure muut. Sain Keikon kirjelaatikko -ohjelmasta rohkaisua kirjoittaa tämän kirjeen. Kun vastaat, käytäthän valkoista kirjekuorta ilman FEBC:n nimeä ja lähettäjänä vain omaa nimeäsi. Olen vanhojen appivanhempieni omaishoitaja, ja he vastustavat kristinuskoa.

Kiitos ohjelmistanne. En enää käytä buddhalaisia rukouksia vaan rukoilen Jumalaa omin sanoin, sillä nyt uskon Jeesukseen Kristukseen. Tämän vuoden alusta lähtien olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jeesus on minun Vapahtajani. Sitä on vieläkin vaikea uskoa, koska olin aiemmin täysin omistautunut buddhalaisuudelle, mutta jouduin huomaamaan, että se oli tyhjää. Seurakunta, FEBC:n ohjelmat ja FEBC:n raamattukirjekurssi tukevat uskoani aivan valtavasti. Mutta – en ole julkisesti kääntynyt kristityksi vielä, vaan olen muiden silmissä edelleen buddhalainen. En tietenkään enää suorita mitään siihen kuuluvia menoja. Toivon niin, että voisin päästä siitä kokonaan eroon, mutta en pysty. Tämä on rasittavaa ja hämmentävää. Onko minulla silti oikeus uskoa Jeesukseen, vaikka en osaa tehdä lopullista päätöstä? Onko minulla lupa kuunnella ohjelmianne, lukea Raamattua ja rukoilla Jumalaa kuten nyt teen? Opetattehan minua. Kiitos.

Japanilainen 44-vuotias nainen kirjoitti ”Keikon kirjelaatikko” -ohjelmaan: ”Nuorena aikuisena uskonto ei kiinnostanut minua. Minusta Jumala tai Buddha eivät kuuluneet nykyaikaan. Kolmekymmentä täytettyäni aloin harrastaa buddhalaisten tekstien kopiointia ja se rentoutti. Viime vuonna sain kuulla, että suosittu japanilaisen shakin ammattilainen on kristitty. Aajattelin, että ehkä hänen toisia kunnioittava luonteensa johtuu kristinuskosta. Uteliaisuuteni heräsi. Latasin ilmaisen raamattusovelluksen, joka tarjoaa myös päivittäisen jakeen. Sitten ostin Raamatun. Aloin kirjoittaa tärkeitä jakeita vihkoon ja nautin siitä. Sain kuulla FEBC:stä puoli vuotta sitten. Päätin aloittaa teidän raamattukirjekurssinne, jotta ymmärtäisin Raamattua paremmin. Olin nimittäin jo lukenut sen kokonaan. Kunnioitan rouva Keikoa sydämestäni, koska hän vastaa kaikkiin erilaisiin kirjeisiin niin lämpimästi ja huolehtivasti.”