skip to Main Content
Raimo Vanninen − Radiomies Työssä Ja Lähetystyössä
− Tutustuin Sansan työhön paremmin, kun Ylen ylivahtimestari Keijo Ollikainen ehdotti raamattupiirissämme, että kerättäisiin tukea radiolähetysohjelmille, Raimo Vanninen muistelee. Kuva: Leena Punkari.

Raimo Vanninen − radiomies työssä ja lähetystyössä

− Radio on ollut elämäni sisältö. Siksi olen nyt mukana Sanansaattajissakin ja radiolähetystyössä, Raimo Vanninen, 81, Helsingin Laajasalosta sanoo. Jeesuksen kanssa hän lähentyi tiiviimmin vuonna 1980, etsikkoajan jälkeen.

Yleisradion Radio Suomen johdosta vuosituhannen vaihteessa eläköitynyt Raimo Vanninen on syntyjään Laatokan Karjalasta. Evakkoon lähdettiin kahteen kertaan Lumivaarasta, joka nykyisin kuuluu Lahdenpohjan piiriin. Koti oli sotatoimialueella, mutta rintamalle oli matkaa 60−70 kilometriä.

Vuonna 1944 Vanniset päätyivät Alavieskaan. Kalajokilaakson ainoa keskikoulu ja lukio toimi Raudaskylän kristillisen opiston yhteydessä vielä 1947, jolloin Raimo pyrki ja yhtenä harvoista pääsikin sinne. Mutta joku sai päähänsä, ettei hän evakkona kuulunut alueelle, eikä sen takia voinut aloittaa oppikoulua. Sen hän sittemmin suoritti kirjeopistossa ja Mikkelin lyseossa yksityisoppilaana, jotta pystyi hakemaan Tampereen yliopistoon.

Ylioppilastutkintoa Vanninen ei koskaan suorittanut, eikä tehnyt yliopistoon gradua, opinnäytetyötä. Hän oli opiskellut Tampereella riittävästi aikuiskasvatusta ja tiedotusoppia, kun hänet vuonna 1972 valittiin Yleisradiossa alueellisen toiminnan ohjelmapäälliköksi.

Samana vuonna aloitettiin Suomessa peruskoulu-uudistus, joka eteni muutamassa vuodessa Lapista Helsinkiin. Oli selvää, että Yleisradion ohjelmissa sitä käsiteltiin paljon.

Radion ainutlaatuinen vaikutus Suomessa

Raimo Vannisen nuoruudenkodissa oli ilmeisen kelvollinen putkiradio, jolla hän etsi yökaudet kansainvälisiä asemia ja niiden ohjelmia. Antenniin piti Raimon mukaan ostaa pidempi lanka, sitten kuuluivat lyhyet ja pitkät aallot. ULA-taajuuksia ei vielä ollutkaan.

− Erityisesti poliittiset ohjelmat olivat mielenkiintoisia. Amerikan ääni radioi myös suomeksi. Esa Arra asui Englannissa ja teki Eläinten puutarha -ohjelmaa, jossa olivat esillä Stalin ja kumppanit. Neuvostoliitostakin lähetettiin suomenkielistä ohjelmaa, mutta vain Petroskoin radio kiinnosti. Enkä välittänyt Ruotsissa radioiduista suomenkielisistä ohjelmistakaan.

Kuusitoistavuotiaana Vanninen sai yllätyksekseen Helsingistä kirjeen, jossa hänet kutsuttiin vuodeksi Ylen kuuntelulautakunnan jäseneksi. Toisinaan posti toi sitten kyselylomakkeen. Raimon vastauksista käytiin kotona välillä vilkasta keskustelua, sillä hän oli usein eri mieltä kuin Vilho-isä. Mutta naurahtaa vastanneensa aina, kuten itse ajatteli.

− Radion kulttuurivaikutus on Suomessa ollut ainutlaatuinen, Vanninen korostaa ja luettelee: kuunnelmat, klassinen musiikki, uutiset maailmalta, urheilu, elämykset. Radio tarjosi suomalaisille sivistystä. Sota-aikana se oli tiedonvälityksen kannalta välttämätön. Ja olihan Suomen ensimmäinen varsinainen radiolähetys vuonna 1923 ollut jumalanpalvelus Tampereelta.

Avioparileireiltä radiolähetystyöhön

Raimo ja kätilö-terveydenhoitaja Ritva Vanninen ovat kasvattaneet kolme, nykyisin perheellistä poikaa ja kulkeneet yhdessä pitkän taipaleen, myös uskonasioissa ja hengellisessä työssä. Oltuaan itse ensin koulutettavina he esimerkiksi pitivät avioparileirejä 30 vuotta Helsingin NMKY:n puitteissa.

Vanniset ovat osallistuneet parikymmentä vuotta keskiviikkoisin Laajasalon kirkon aamurukoukseen. Ritva kokee erityisen puhuttelevaksi, että rukoushetken aluksi kaikki tunnustavat alttarilla syntinsä. Raimo käy myös Yleisradion raamattupiirissä.

Helsingin Laajasalossa toimivan radiolähetyspiirin Vanniset ”löysivät” luovuttuaan avioparityöstä. Piiri kokoontuu yhdeksän kertaa vuodessa, tutkii Raamattua, lukee Medialähetys Sanansaattajien kirjeitä ja käy läpi kuulumiset. Kaksi kertaa vuodessa piiriläiset osallistuvat Roihuvuoren seurakunnan järjestämiin myyjäisiin pienehköllä porukalla, jonka keski-ikä on yli 70 vuotta. Laajasalolaiset järjestävät ruokailun, myyvät arpoja ja pitävät kirjapöytää.

Myyjäisissä ja radiolähetyspiirissä keräämillään tuloilla Laajasalon piiriläiset kustantavat vuodessa kymmeniä radiolähetysohjelmia Sansan kautta. Raimo Vanninen kertoo, että he tukivat pitkään pääosin Intian-ohjelmia. Nykyisin he laittavat puolet Toivoa naisille -työhön ja toisen puolen usein sellaisen kielen työhön, jossa tuntuu sillä hetkellä olevan erityinen tarve.

Leena Punkari

Haastattelu on julkaistu Lähde-lehdessä 3/2018.

Sansan työssä on mukana 182 erilaista pienryhmää seurakunnissa, eri puolilla Suomea.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku