skip to Main Content
Toholammin Nuoret Matkasivat Jälleen Kroatiaan
Kroatian-viikon aikana Toholammin seurakunnan nuoret kävivät muun muassa Vukovarin hautausmaalla, jossa on sodassa kadonneiden ja tunnistamattomien hautapaikka. Kuva: Anni Elamaa.

Toholammin nuoret matkasivat jälleen Kroatiaan

Lähdimme Toholammilta kohti Kroatiaa ja Kutinan seurakuntaa perjantaina 12. lokakuuta. Aloitimme matkamme ajamalla Kuusiston koulun ohi kello 12 ja vilkutimme ystävillemme. Matkaan meitä lähti yhdeksän: Jani, Mikko, Anniina, Einari, Silja, Oskari, Manu, Sofia ja minä Anni.

Ajoimme viiden kuskin voimin läpi Euroopan pelkkien ruoka- ja tankkaustaukojen voimin. Aloitimme matkamme kahdella henkilöautolla. Ensin ajoimme Kangasalle, jossa vaihdoimme pikkubussiin. Kangasalta matkasimme Helsinkiin, jossa nousimme lauttaan yli Suomenlahden.

Saavuimme yöllä Viroon ja lähdimme ajamaan kohti Kroatiaa. Ajoimme yöllä Viron ja Latvian läpi ja olimme Liettuassa, kun aamu alkoi valjeta. Yöllä olimme pysähtyneet vain lyhyille tankkaus- ja jaloittelutauoille.

Puola – tuhansien liikenneympyröiden maa

Päivällä pysähdyimme tuhansien liikenneympyröiden maassa – Puolassa – meille niin kotoisassa Lidlissä täydentämässä eväsvarastojamme. Puola oli kaikista matkamme läpiajomaista raskain. ”Puolan tieinsinööri on ilmeisesti löytänyt harpin” totesimme, kun Puolasta oli ajettu puolet ja takana oli ”muutama” liikenneympyrä.

Seuraavana yönä matkasimme Slovakian ja Unkarin läpi. Matkan aikana rajanylitykset sujuivat ilman, että passeja tarvitsi kaivella taskuista. Kroatian rajalla jouduimme kuitenkin esittämään passimme ja avaamaan automme tavaratilan.

Ajo yöaikaan oli jo valmiiksi jännittävää automme järkyttävän huonojen valojen vuoksi, eikä jännitys ainakaan yhtään hellittänyt Kroatian yössä. Kroatian puolella ajoimme hissukseen paksun sumun ympäröimänä. Jopa yleensä nopeusrajoituksista piittaamattomat paikalliset hidastivat vauhtiaan.

Saavuimme kuitenkin turvallisesti perille Kutinan evankeliselle kirkolle aamulla kello 7.30 ja painuimme aamupalan jälkeen nukkumaan. Ensimmäinen päivä meni lepäillessä. Ainut ohjelma oli iltapäivän jumalanpalvelus.

Vieraina eri seurakunnissa

Maanantaina hajaannuimme eri hommiin. Osa porukastamme lähti pilkkomaan puita. Osa lähti suomalaisten harjoittelijoiden kanssa hakemaan rautakaupasta hellaa eräälle paikalliselle perheelle. Osa lähti viemään roskia. Töidemme jälkeen kokoonnuimme yhdessä Sansan lähetystyöntekijän, pastori Elina Braz de Almeidan luokse syömään yhdessä harjoittelijoiden, Elinan perheen ja brasilialaisten ystäviemme kanssa.

Tiistaina lähdimme kohti Osijekia vierailemaan siellä olleiden Sansan seniorityöntekijöiden, Tuula ja Matti Korpiahon luona. Söimme heidän luonaan päivällistä, ja Matti esitteli meille Osijekin kirkkoa. Vierailimme myös museossa, Tonavan rannalla ja kävimme vielä Vukovarin hautausmaalla.

Keskiviikkoaamuna osallistuimme seurakunnan raamattupiiriin. Myöhemmin lähdimme viemään humanitäärisen avun paketteja Slavonski Brodiin ja osallistuimme seurakunnan kokoontumiseen pappilassa. Kävimme syömässä Bosnia-Hertsegovinan puolella.

Vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja

Torstaina kävimme tapaamassa jo ennestään meille tuttua paikallista naista ja hänen tytärtään. Autoimme heitä pilkkomalla puita talveksi, ja he tarjosivat meille päivällistä. Puita oli paljon ja kirveitä hajosi, mutta lopulta puut saatiin pilkottua. Edellisestä vuodesta poiketen perheen kanat oli lukittu vajaan, ja puiden pilkkominen sujuikin mukavammin, kun kanat eivät pyörineet jaloissa. Puiden pilkkomisen välissä leikimme 5-vuotiaan tyttären kanssa, ja hän myös auttoi meitä ahkerasti puiden kannossa.

Perjantaina vierailimme myös meille tutun paikallisen sotaveteraanin luona. Tarkoituksemme oli pitää vapaapäivä, mutta apua pyydettäessä autoimme tietenkin häntä siirtämään halkonsa. Illalla vietimme pienimuotoista nuorteniltaa paikallisten nuorten kanssa. Muuten päivä ja ilta menivät rennosti oleskellen.

Lauantai alkoi hilpeissä merkeissä, kun osallistuimme seurakunnan lastenkerhoon. Väsyneimmätkin aamumöröt piristyivät hölmöjen leikkien parissa.

Kerhon jälkeen otimme suunnaksi pääkaupunki Zagrebin. Parkkipaikan löytäminen täydestä kaupungista kävi työstä, mutta lopulta saimme automme parkkiin. Kävimme Zagrebin katedraalissa ja suuntasimme siitä Zagrebin Arena Centar -ostoskeskukseen shoppailemaan.

Kun tuliaiset oli haalittu, suuntasimme takaisin Kutinaan. Kutinassa osallistuimme M18-ryhmän nuorteniltaan, joka sisälsi raamattupiirin, tanssia, laulua, rukousta ja erinomaista ruokaa!

Avartava ja ikimuistoinen kokemus

Sunnuntai meni siivoilun ja hengaamisen merkeissä. Aika oli kulunut todella vauhdilla. Viimeinen ohjelmamme oli iltapäivän jumalanpalvelus, johon ryhmämme osallistui saarnan ja musisoinnin myötä. Jumiksen jälkeen hyppäsimme autoon ja näppäilimme navigaattoriin Tallinnan sataman.

Vaikka Kroatia jäikin taakse, seikkailumme ei ollut vielä päättynyt. Matka Kroatian ja Suomen välillä on noin puolentoista vuorokauden mittainen. Ohjelmoimme navigaattorimme väistämään edes osan menomatkamme liikenneympyröistä Puolassa. Tämän vuoksi jouduimme Varsovaan, jonka olimme menomatkalla kiertäneet.

Varsovassa onnistuimme pysäköimään 2 metriä korkean automme 2,2 metriä korkeaan parkkihalliin. Siitä selvittyämme jouduimme vielä tekemisiin Puolan poliisin kanssa. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme ilman sakkoja. Matka sujui leppoisasti, ja olimme kotona Toholammilla tiistaina 23. lokakuuta noin kello 17.

Matka oli meille kaikille avartava ja ikimuistoinen kokemus, riippumatta siitä, oliko reissu Kutinaan ensimmäinen vai ties kuinka mones. Sydämessä oleva halu auttaa ja vitsistä lähtenyt järjetön suunnitelma veivät meidät unohtumattomaan seikkailuun ja toi eteemme koskettavia kohtaamisia. Ensi vuonna näppäilemme varmasti jälleen navigaattoriin Kroatian!

Anni Elamaa

Kirjoittaja on 18-vuotias abiturientti Toholammilta.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku