Kristityksi kääntynyt Aysha joutui jättämään kotimaansa

Aysha on Lähi-idästä kotoisin oleva nainen, kirjailija ja elokuvantekijä, jonka oli lähdettävä kotimaastaan, kun hän kääntyi kristityksi. Hän asuu nyt Isossa-Britanniassa, jossa hän työskentelee SAT-7:n ja muiden kristillisten kanavien kanssa erilaisissa viestintäprojekteissa. Hän kertoo oman tarinansa:

“Kohtasin Kristuksen kotimaassani Lähi-idässä viisi vuotta sitten. Kun aloin nähdä näkyjä, olin muslimi, Ivy League -yliopistokoulutuksen saanut taiteilija ja yrittäjä, joka johti uutta elokuva- ja tv-alan yritystä. Isäni oli kuolemassa keuhkosyöpään olohuoneessamme, ja painiskelin itse sen kanssa, oliko Jumala olemassa.

Minulla oli eksistentiaalinen kriisi. Synkimmällä hetkellä pelastumiseni tapahtui yhdessä yössä ja ilman valmisteluja tai ennakkovaroitusta. Menettäessäni isäni koin selkeästi, että Taivaallinen isäni tuli keskeiseen asemaan elämässäni.

Kulttuurissani ei uskottu kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta mystisen kokemukseni kautta siitä tuli totta kohdallani. Tulin koko olemuksellani tietoiseksi siitä, että Jeesus Kristus oli Jumalan poika, joka ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista, joka oli ja on maailman Vapahtaja ja ainoa tie Isän luokse.

Minulla ei ollut tämän muutoksen tueksi mitään rakenteita elämässäni. Aloin vain palvella elävää Herraa sillä, mitä minulla oli. Rakastin Jumalaa ja muutin sen vuoksi yritykseni uskoon pohjautuvaksi kristilliseksi työksi.

Kirjoitin ja ohjasin Pyhän Hengen johtamia, ei-kaupallisia elokuvia ja musiikkivideoita samalla kun kerroin uskostani ja työstäni syrjityille yhteisöille ja alan edustajille. Näin Jumalan toimivan valkokankaan takana ja kameran edessä tavoilla, jotka saivat minut hämmästyksen valtaan.

Sisältö luo yhteyksiä

Uskon audiovisuaaliseen kertomiseen kristillisenä työnä, koska se pystyy kasvattamaan uskonyhteisöjä – sekä tuotantovaiheessa projektien työryhmissä että levityksen jälkeen sisällön vaikuttaessa laajempiin yhteisöihin. Erittäin sensuroiduissa olosuhteissa elokuva ja televisio tarjoavat yhdessä katsottaviksi uusia tarinoita, jotka luovat yhteyksiä ja joista voidaan puhua tavallista vapaammin. Ne tuovat uskon esiin kokemukseen perustuvana ja nykypäivään liittyvänä.

Olen nähnyt samaa uudestaan voimakkaasti SAT-7:n katsojien kertomuksissa Lähi-idän kristittyjen vainon keskeltä. Iranilainen Kia kertoi meille, kuinka hän ja hänen kälynsä vangittiin kotiseurakuntatoiminnan takia. Kia oli varastoinut kotiinsa kolmesataa Raamattua ja kristillistä opetusta sisältävää kirjaa. Viranomaiset takavarikoivat ne kaikki.

Heidät tuomittiin aluksi vankeuteen kymmeneksi vuodeksi, mutta tuomio alentui myöhemmin viideksi kuukaudeksi. Kia näki tämän samanlaisena ihmeenä kuin Pietarin pakenemisen vankilasta Apostolien tekojen luvussa 12.

– Kärsimme paljon vankilassa, mutta Herra käytti meitä ja sinä aikana useat ihmiset pelastuivat. Kiitämme elävää Jumalaa, Kia sanoo.

Ihmiset tulivat uskoon vankilassa, koska Kia joutui sinne. Vapauduttuaan hän alkoi käyttää SAT-7:n farsinkielistä kanavaa toiminnassaan ja omaan hengelliseen kasvuunsa.

– Meillä oli kotiseurakunta, mutta kaikki ihmiset vietiin pois. Nyt meitä tarkkaillaan. Nyt minulla ei ole Raamattua ja käytän teidän materiaalianne ja ohjelmianne. Kiitän elävää Jumalaa ja teitä, Kia sanoo.

Toisenlaista vainoa

Kotimaassani vaino on toisenlaista. Se ei ole valtion tukemaa, mutta sitä toteutetaan yhteiskunnan voimin aivan yhtä armottomasti. Siinä keskitytään heikentämään ihmisen taloudellista ja sosiaalista asemaa. Uudet kristityt havaitsevat olevansa vailla uskonnollisen lain antamaa suojaa. Heistä tulee hyvin haavoittuvia ja käytännössä oikeussuojattomia, kun heitä vahingoitetaan.

Kolmen vuoden ajan jouduin toistuvasti kärsimään sosiaalisesta hyljeksinnästä ja herjaamisesta. Käsky rakastaa jopa vihollisia auttoi minua olemaan reagoimatta, mutta se näytti vain lisäävän haavoittuvuuttani. Lopulta menetin yritykseni, toimeentuloni, yhteisöni ja kaiken toivon tulevaisuudesta siinä maassa.

Vaikka en ollut koskaan asunut Isossa-Britanniassa, minulla oli myös sen kansalaisuus. Koska kaikki rakentamani oli nyt raunioina, pakkasin laukkuni ja lähdin. Tunsin olevani maanpakolainen ja oman kansani hylkäämä.

Vaarallinen elämäntapa

Nyt en ole enää osa Lähi-idän vainottua kirkkoa, vaan kiitollisena elossa Ison-Britannian kristillisessä kirkossa, jossa kasvan edelleen uskossa ja kristillisen työn tekemisessä. Toivon, että siirtymiseni ei olisi ollut välttämätöntä. Tieni oli sydäntä raastava, yksinäistävä ja ajoittain epäinhimillinen. Kaipaan kipeästi sitä päivää, jolloin kaikki ovat vapaita ilmaisemaan uskoaan avoimesti ja olemaan osa omaa yhteisöään katsomatta siihen, keitä he ovat ja missä he asuvat.

Lähi-idän vainottu kirkko saattaa näyttää puuttuvan maailmanlaajuisesta kristillisestä kentästä. Vainottuun Messiaaseen uskominen on siellä vaarallinen elämäntapa. Usko ja kristillinen työ toimivat usein salassa. Sosiaalinen eristäminen, työttömyys, kodittomuus, vankeus ja jopa kuolema ovat yleisiä kokemuksia.

Jos kuitenkin uskaltaisimme uskoa, että kaikesta tästä huolimatta kirkko siellä ei ole kuollut tai lahoava ruumis, vaan elossa ja aktiivinen luovilla ja Pyhän Hengen johtamilla tavoilla. Näen sen selvästi SAT-7:n työssä, kun se tuo Jumalan palvonnan, yhteisön ja Kristuksen elämän kristityille, jotka ovat piilossa, syrjittyjä ja kateissa.”

Lähde: SAT-7