Pimeydessäkin on valo – ajatuksia Turkin-matkalta

Pääsiäinen on ovella. Tämän maailman melskeiden, NATO-neuvotteluiden, poliittisten kiirastorstaiden ja toinen toistaan seuraavien katastrofien keskellä se on uuden toivon aikaa.

Viime viikolla olin kokousmatkalla Turkissa. SAT-7 Türkin johtaja Melih Ekener kertoi siellä SAT-7-tiimin matkasta Antiokian maanjäristysalueelle. Hän kertoi Sveitsin kokoisen alueen käytännöllisesti kadonneen kartalta.

Melih maalasi eteemme lohduttoman näyn ihmisten kadonneista nuoruusmuistoista ja kadun vieressä istuvasta muslimimiehestä ja kaiken maallisen hetkellisyydestä. Mies oli omin käsin kaivanut perheenjäseniään sortuneiden rakennusten keskeltä. Hetkeä aiemmin miehellä oli ollut kaikki: perhe, lapset, lapsenlapset, koti, työ. Nyt hänellä ei ole mitään. Muu perhe oli kuollut raunioihin.

Nähkää Kristus kätteni työssä

Melih Ekener kertoi nähneensä konkreettisesti maanjäristysalueella myös sen, ettei todellinen kirkko ole sortuneissa seinissä ja kirkkorakennuksissa. Se on niissä kristityissä, joiden omat kodit olivat sortuneet. Nyt he olivat siellä auttamassa muita kodittomia kaiken hävityksen keskellä eläen todeksi Kristuksen rakkautta.

Hän kertoi tiiminsä kuvanneen maanjäristysalueella myös kristillisten organisaatioiden avustusponnisteluja ja sortuneita kirkkorakennuksia muistoksi jälkipolville. Ettei maan kristillinen historia jälleen kerran unohtuisi.

Melih kertoi turkkilaisten olevan pragmaattista kansaa. He haluavat ensin tietää faktat. Jos heidän esi-isänsä tai isovanhempansa ovat tehneet jotain, uskoneet tai käyneet kirkossa, silloin on mahdollista, että heidänkin sydämensä avautuu asialle.

Huomioni kiinnittyi SAT-7 Türkin kanavalle Antiokiasta aiemmin tulleeseen katsojapalautteeseen. Mietin, onko palautteen antanut nainen yhä elossa. Turkin tiimi oli pohtinut samaa. He kertoivat, että nainen oli aiemmin soittanut heille useamman kerran. Nyt oli vain hiljaisuus. Naiselle oli soitettu, mutta häneen ei saatu yhteyttä. He eivät tienneet, mutta he rukoilivat.

Valo voittaa pimeyden

SAT-7 Türkin johtaja Melih Ekener totesi Jumalan valon saapuneen Turkin Anatoliaan noin 2000 vuotta sitten.

− Se loisti siellä mutta sammui ja pimeys laskeutui. Meidän tehtävämme on nyt kertoa turkkilaisille tästä pimeydenkin keskellä loistavasta valosta, joka yhä loistaa maassamme.

Anna-Mari Kaskisen sanoin:

− Ei ole pimeyttä, johon Kristuksen valo ei yltäisi. Ei ole lukkoja, joita hän ei voisi murtaa. Ei ole toivottomuutta, josta hän ei voisi meitä nostaa.

Siunattua pääsiäisen aikaa. Minä tiedän lunastajani elävän!

Sirpa Rissanen

Olen Sansan työn aluepäällikkö Lähi-idän, Keski-Aasian ja Pohjois-Afrikan alueella ja katselen maailman menoa Kyprokselta käsin. Sansan medialähetystyössä olen ollut vuodesta 2016 sekä Mongoliassa että Kyproksella. Aiemmin olen perheeni kanssa asunut myös Itä- ja Länsi-Afrikassa sekä Israelissa lähetyksen parissa. Me kaikki haluaisimme olla tekemässä suuria tekoja ja muuttaa maailmaa. Päiviini kuuluu kuitenkin enimmäkseen pieniä asioita. Jostain on jokainen päivä aloitettava.