“Tarvitsemme taivashetkiä” – tuhannet lauloivat ja rukoilivat yhdessä
- On hauskaa olla iskän kanssa keikoilla, sanoo Heidi Simelius isästään Pekka Simojoesta. Kuva Pertti Pesonen.
– Me kaikki tarvitsemme tällaisia taivashetkiä, sanoo gospelmuusikko Pekka Simojoki. Häikäisevän kirkas -kiertue kokosi yli 3500 ihmistä laulamaan, rukoilemaan ja nauttimaan yhdessä musiikista.
– Tämä oli hieno kokemus itselle. Moni kertoi lähteneensä iloa täynnä ja rohkaistuneena.
Häikäisevän kirkas -kiertue päättyi 24. marraskuuta loppuunmyytyyn konserttiin Jyväskylässä. Konsertit pidettiin Seinäjoella, Oulussa, Kangasalla, Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä. Niissä kuultiin Simojoen ylistyslaulujen lisäksi kappaleita tuoreelta Maranata-levyltä, jota myös myytiin konserteissa.
– En ole ennen tällaista kokenut, kuvaili konserttien tunnelmaa Mikko Matikainen, Sansan toiminnanjohtaja.
– Sain puhua kolmessa konsertissa Jumalan kosketuksesta ja kaiusta, joka tuli kohdalleni 15-vuotiaana. Sansa välittää eri medioiden ja alustojen kautta tuota samaa Jumalan kaikua – sanomaa Jeesuksesta 18 kumppanin kanssa, noin 40 kielellä, kohdistuen 50 maahan.
Suositun kiertueen tuotti ohjelmatoimisto Kristalli yhteistyössä Medialähetys Sanansaattajien eli Sansan kanssa. Muissa konserteissa järjestön työstä kertoivat kotimaan operatiivinen johtaja Mervi Viuhko ja henkilöstöpäällikkö Kristiina Ojala.
”Jeesus mukaan Afrikkaan”
Kiertueen toinen konsertti pidettiin Oulujoen kirkossa Oulussa. Pekka kävi samana viikonloppuna tapaamassa 92-vuotiasta äitiään Ailaa ja 95-vuotiasta isäänsä Väinöä hoivakodissa Oulussa.
Väinö ja Aila Simojoki olivat aikanaan kahdeksan vuotta lähetystyössä Ambomaalla, nykyisessä Namibiassa. Pekka Simojoki kertoi konsertissa isänsä empimisestä lähdön hetkellä. Onko hän tekemässä sittenkin väärää päätöstä? Tavarat oli jo pakattu matkalaukkuihin ja -arkkuihin, vain krusifiksi roikkui tyhjällä seinällä.
– Isi, otetaan Jeesus mukaan Afrikkaan, tokaisi viisivuotias Pekka nähdessään krusifiksin.
Niin päätettiin tehdä ja Väinö-isän epäily vaihtui luottamukseen. Usko on pysynyt perheen elämän vahvana pohjana, vaikka ikääntyminen on tuonut mukaan haurautta ja vanhuuden vaivoja.
– Äidiltä on muisti mennyt, mutta hän aloitti tavatessamme virren Jeesuksesta laulan ja muisti kaikki viisi säkeistöä. Tämä laulu kantaa häntä. Jeesus on ainoa nimi, joka kantaa loppuun asti, Simojoki kertoi konsertissa.
”Siunauksen välikappaleena”
Pekka Simojoen tytär, laulaja Heidi Simelius, 30, lauloi kiertueen toisena solistina. Heidi kertoo pitävänsä hengellisen musiikin keikoista, sillä hän tuntee toimivansa niissä siunauksen välikappaleena. Se on koskettavaa ja hoitavaa hänelle itselleenkin.
– On hauskaa olla iskän kanssa keikoilla. Me näemmekin eniten toisiamme keikoilla. Teemme myös yhdessä ristikoita ja hoidamme kesäisin puutarhaa, Heidi kertoo isästään Pekka Simojoesta.
Hän on nauttinut Häikäisevän kirkas -kiertueen konserteista, jotka ovat vetäneet katsomot täyteen ja ihmiset ovat olleet vahvasti läsnä. Tampereella asuva laulaja esiintyy ensi vuonna muun muassa Oulun teatterissa musikaalissa Kinky Boots.
”Sai laulaa mukana”
– Oli ihanaa olla konsertissa, jossa sai laulaa mukana ja kirkko oli täysi. Heidi Simelius on huippulauluja ja hänen laulunsa teki minuun valtavan vaikutuksen. Mutta kyllä koko esiintyjäkaarti oli taitava ja antoi kaikkensa. Se oli niin koskettavaa, että minua alkoi ihan itkettää, kertoo vantaalainen Päivi Mattila.
Hän oli tullut Kallion kirkossa Helsingissä pidettyyn konserttiin yhdessä aviomiehensä Markku Mattilan kanssa. Hän piti myös Simojoen ja Mikko Matikaisen puheenvuoroista, joita oli höystetty huumorilla.
– Mikko on aina niin vitsikäs!
Mattila toimii kanttorin sijaisena pääkaupunkiseudun seurakunnissa, sitä ennen hän teki pitkän uran musiikki- ja taidetoiminnan vastaavana Suomen Lähetysseurassa.
“Tunnelma oli katossa”
Pekka Simojoen kotiseudulla Kangasalla seurakunta tarjosi konsertin vapaaehtoisille kiitokseksi, ja se oli kaikille maksuton. Simojoki on asunut Kangasalla jo 22 vuotta. Hän kertoi, että kotikirkossa esiintyminen jännittää aina enemmän, kun perhe, ystävät ja kaikki tutut istuvat penkeissä.
Sansan digituottaja Laura Tulisalo kertoo, että ihmiset jonottivat sopuisasti konserttiin tunnin verran, vaikka ulkona oli kylmä. Kaikille etukäteen ilmoittuneille vapaaehtoisille oli tilaa, mutta noin sata muuta tulijaa ei mahtunut mukaan.
– Jono oli puoli kilometriä pitkä. Joka ikinen paikka oli täynnä, ihmiset lauloivat paljon mukana ja tunnelma oli katossa!
Laura kertoo, että konserttiin oli tullut osanottajia myös Kangasalan ulkopuolelta. Tämä selvisi, kun Simojoki kysyi, ketkä kuulijoista eivät ole kangasalalaisia ja pyysi paikallisia taputtamaan heidät tervetulleiksi.
Marjatta Kosonen