Toivoa naisille -työ tukee ukrainalaisia Suomessa

Ukraina tuli lähelle Nokialla järjestetyssä Toivoa naisille -aluetapaamisessa, kun mukana olivat Mänttä-Vilppulassa asuvat ukrainalaiset Hanna ja Tanja. Nokian Toivoa naisille -ryhmä emännöi päivää 15.4.2023 Urhatun leirikeskuksessa.

Ukrainalainen Hanna toimi lastenlääkärinä Mariupolissa. Venäjän aloitettua hyökkäyssodan 24.2.2022 sairaalaa pommitettiin sodankäynnin sääntöjen vastaisesti. Ensimmäinen haavoittunut oli lapsi, jonka kämmen oli irronnut käsivarresta.

Vaikka Hanna on nyt Suomessa miehensä, 27-vuotiaan tyttärensä ja äitinsä kanssa, sodan kauhujen muistelu saa surun valloilleen.

Pian hoidettiin kaikenikäisiä haavoittuneita. Potilaille jäivät pelkät sängyt, kun patjat laitettiin pimentämään ikkunoita. Maaliskuun 9. päivä pommi putosi sairaalan lastenosaston, naistenklinikan ja neuvolan keskelle. Kuolleiden vieminen ruumishuoneelle oli liian vaarallista. Heille varattiin yksi käytävistä.

Auttaminen jatkui vaikeissa olosuhteissa. Sidetarpeita revittiin lakanoista. Ruoka loppui, mutta vapaaehtoiset toivat sitä. Sairaalassa oli generaattori, jolla saatiin sähköä. Juomavettä oli, mutta pesuvesi kerättiin sadevedestä ja sulatettiin lumesta.

− Kiitos suomalaisille tuesta. Uskomme, että kaikki on kohta paremmin, hän sanoo hiljaa.

Peli opettaa suomen kieltä

Hanna ja myös Mariupolista kotoisin oleva Tanja ovat löytäneet Mänttä-Vilppulasta Toivoa naisille -rukousryhmän. Ranskasta kotoisin oleva toiminnan vastuunkantaja Christine Marc kertoo, että Vilppulan seurakuntakodissa kokoontuu joka toinen torstai yhdistetty Toivoa naisille ja Kansainvälinen naisten teetupa.

− Alussa on iltapala, sitten jumppaa, ylistystanssia ja suomen kielen opettelua pelin avulla. Käytämme suomen- ja venäjänkielistä rukouskalenteria ja laulamme kummallakin kielellä. Viimeksi mukana oli 6 suomalaista ja 16 ukrainalaista, hän kertoo.

Tanja työskenteli Mariupolissa Azovstalin tehtaan taloushallinnossa. Hänenkin miehensä ja 15-vuotias poikansa ovat Suomessa, mutta anoppi on edelleen Ukrainassa.

Innostavia kuulumisia

Päivän aikana saatiin kuulumisia Toivoa naisille -työstä eri puolilta maailmaa.

Ylöjärven Viljakkalasta mukaan tullutta Riitta Sisättöä puhutteli Toivoa naisille -työn kansainvälisenä johtajana aloittaneen Susie Pekin videopuheenvuoro, jossa hän kertoi omista vaikeistakin vaiheistaan työn johtoon.

− Hän kertoi elämästään koskettavalla tavalla. Jumalan rakkaus on parantanut lapsuuden pahojen kokemusten synnyttämät haavat ja nyt hän voi auttaa muita.

Hämeenkyröläinen Leila Rasi kertoi Pirkanmaan aluepäivän innostaneen häntä uudelleen Toivoa naisille -työhön.

− Haluan pyytää myös uusia mukaan. Jotkut pelkäävät raskaita rukousaiheita, mutta rukous on meille sydämen asia.

Eila Luodes Orivedeltä toi esille, miten lämmin henki Urhatussa vallitsi.

Toivoa naisille -työ auttaa siellä, missä naisten tilanteet ovat vaikeita, jopa ylivoimaisia. Toisessa videotervehdyksessä suomalais-saksalainen Sonja Kilian kertoi, että saksalaiset tukevat Afganistanissa aloitettuja darinkielisiä ohjelmia. Suomalaisten tuella on aloitettu kurmandžinkielisten ohjelmien lähettäminen Itä-Turkin kurdialueella.

− Kurdeilla ei ole kotimaata. Maailmassa on vaikeaa olla kurdi, mutta vielä vaikeampaa on olla kurdinainen. Kurdikulttuurissa monet aiheet ovat tabuja eikä niitä voida käsitellä ohjelmissa, vaikka niistä olisi tärkeää puhua, Sansan seniorityöntekijä Eeva Vähäsarja kertoi.

Arabiankielinen Toivoa naisille -työ saa paljon palautetta. Vähäsarja kertoi 17-vuotiaasta egyptiläisestä tytöstä, jonka isä oli kuollut. Suku halusi naittaa hänet paljon vanhemmalle miehelle, ja hänet otettiin pois koulusta odottamaan. Silloin hän otti yhteyttä Toivoa naisille -työhön. Työntekijät yrittivät hänen kanssaan miettiä, mitä tehdä.

− Voi olla, että hän joutui naimisiin, mutta hän sai kuitenkin arvokasta hengellistä ja psykologista apua. Hän ei jäänyt yksin. Hän tuli tietoiseksi, että vaikka hänen isänsä on kuollut, hänellä on Isä taivaassa.

Liisa Heinänen