Digitaalisuus edistää ja uudistaa lähetystyötä

Medialähetys Sanansaattajien varapuheenjohtaja, dosentti Jaakko Rusama on käynyt vuosien ajan keskusteluja englantilaisen tohtori Pete Phillipsin kanssa digitalisaatiosta ja sen merkityksestä lähetystyössä. Phillips on yksi maailman johtavista digitaalisen teologian ja erityisesti digitaalisen lähetyksen, digimission, asiantuntijoista. Hän johtaa Lontoossa Spurgeon Collegessa digitaalisen teologian koulutusohjelmaa, joka on osa Liverpoolin Hope -yliopiston opetusta.

Keskustelin tällä kertaa Pete Phillipsin kanssa Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) säännöissä mainitun tehtävän pohjalta, jonka mukaan Sansan tarkoituksena on toteuttaa kolmiyhteisen Jumalan kirkolleen antamaa lähetystehtävää levittämällä maailmaan, ensisijaisesti median välityksellä evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta

Pohdimme sitä, mikä on digitalisaation merkitys kristillisen kirkon elämälle ja kirkon luonteelle.

Pete Phillipsin mukaan kristillinen seurakunta ja kristillinen yhteisö on aina osa koko yhteiskuntaa. Silloin digitalisaation muutokset vaikuttavat myös siihen, mitä kirkko ja seurakunnat tekevät. Vielä ennen vuosituhannen vaihdetta emme ehkä täysin ymmärtäneet  internetin merkitystä, mutta nyt 2020-luvulla internet on mukana kaikessa siinä, mitä teemme ja millä välineillä toimimme. Se on osa arkipäiväämme.

Älypuhelin on kiistatta muuttanut sitä, miten olemme osa koko maailman kehitystä ja muutosta. Se on jo muuttanut sitä tapaa, miten ihmiset kommunikoivat keskenään. Joidenkin tutkijoiden mukaan digitaalisuus ei ole vain teknologiaa, vaan se on kaikkea sitä, mitä teemme vuonna 2022. Kyse on kuin uudesta ulottuvuudesta ajassa ja paikassa.

Digitaalisuus on nyt yhteinen kieli niin kaikkialla yhteiskunnassa kuin myös kristillisen kirkon elämässä. Kirkolle haasteena on se, millainen vaikutus olisi sillä, jos emme eläisi muun yhteiskunnan myötä digitaalisessa ajassa.

Mitä tarkoittavat digitaalinen teologia ja digimissio?

Yritimme hahmottaa käsitteitä digitaalinen teologia ja erityisesti digitaalinen lähetys, digimissio. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että digitaalinen teologia on perinteisten teologisten muotojen ilmentämistä digitaalisen teknologian, digitaalisen viestinnän, digitaalisen teorian ja digitaalisen kulttuurin kanssa. Näin teologia liittyy saumattomasti nyky-yhteiskuntaan ja sen moniin nopeasti muuttuviin prosesseihin.

Digitaalinen teologia tutkii sitä, mitä digitaalisuus merkitsee teologialle, hyvässä tai pahassa. Samalla tutkitaan sitä, mitä digitalisaatio merkitsee tänä päivänä ihmiselle, hänen identiteetilleen ja teknologiselle kehitykselle.

Tätä kehitystä on tarkasteltava teologian keinoin. Siihen tarvitaan perinteisiä opillisia käsityksiä, mutta myös paljon teologista etiikkaa ja hermeneutiikkaa. Silloin on hyvä kysyä, mitä digitalisaatio tekee Jumalan maailmalle, Jumalan luomistyölle ja Jumalan luomalle luomakunnalle.

Digitaalinen lähetys, digimissio, on kaikkea sitä, mikä keskittyy tutkimaan lähetyksen digitaalisia muotoja, kuten muun muassa digitaalisia tekstejä, alustoja, kuvia ja algoritmeja. Avainkysymys on, kuinka digitaalisuutta voidaan täysimääräisesti käyttää ilosanoman kertomiseen Jeesuksesta.

Digitaalisten välineiden suhde lähetystyön perinteisiin muotoihin

Perinteinen lähetystyö, jossa lähetetään lähetystyöntekijöitä tai toimitaan paikallisten työntekijöiden kanssa tai heidän kauttaan, on saanut uusia haasteita. Internet, sosiaalinen media, satelliittiohjelmat, televisio, radio ja älypuhelin ovat kaikki tehokkaita välineitä. Kun digitaalisuus on tämän päivän yleiskieli maailmassa, niin älypuhelin kuvastaa sitä erinomaisesti. Se mahdollistaa kaikkialla maailmassa ihmisten liittymisen yhteisiin pyrkimyksiin.

On puhuttu siitä, että maapallon pohjoisosista käsin on harjoitettu digitaalista kolonialismia globaalia etelää kohtaan. Tässä on nopeasti tapahtunut muutos, kun eteläisen pallonpuoliskon eli enemmistömaailman ihmiset ovat suorassa vuorovaikutuksessa globaalin pohjoisen kanssa. Tämä on hyvin terve kehitys globaalin pohjoisen osin taantuvalle kristillisyydelle.

Pete Phillips on innostunut siitä, että digitaalisia välineitä voidaan käyttää hyvin esievankelioimiseen ja sielunhoitoon. Hän yritti avata tätä ajatusta minulle inkarnaatiokäsitteen eli lihaksi tulemisen kautta. Suositaanko enemmän mekaanisia laitteita kuin aitoja fyysisiä ihmiskontakteja? Tämä vaara on ilmeinen.

Jopa lähetystyössä voi olla houkutus ryhtyä käyttämään nykyistä enemmän automatisoituja palveluja. Tämä moderni inkarnaation käsitys pitää helposti sisällään sen, että ihminen on keskeinen tekijä. Mutta se on kaukana siitä inkarnaatiosta, jossa Jumala tuli ihmiseksi maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatun sanoman levittäminen, kristillinen kasvatus ja ihmisten johdattaminen Kristuksen luo voivat hyvin tapahtua tietokoneiden avulla ja koulutettujen lähetystyöntekijöiden tuella. Siksi digitaalisen kehityksen myötä voimme saavuttaa entistä enemmän ihmisiä ja entistä helpommin. Siinä voidaan nähdä suuri siunaus.

Jumalan vai kirkon missio?

Kun puhumme lähetystyöstä, niin se tarkoittaa Jumalan lähetystä. Kirkko palvelee Jumalan lähetystä. Totesin Pete Phillipsille, että yksi suurimmista haasteista lähetystyössä on se, miten saavutamme eri-ikäisiä ihmisiä ja erilaisiin etnisiin tai muihin ryhmiin kuuluvia.

Amerikkalainen digitaalisen teologian tutkija Heidi Campbell on pohtinut sitä, mitä tapahtuu, jos entistä enemmän kohtaamme toisiamme vain virtuaalisesti. Kysyin Peteltä, mitä silloin tapahtuu kristilliselle yhteisölle, joka kokoontuu yhteen? Voidaanko uskonyhteyttä kokea ja ilmentää digitaalisten laitteiden avulla ja vain virtuaalisesti? Yhteinen ehtoollisen viettokaan ei onnistu.

Pete Phillips totesi vahvasti, että Jumalan lähetys, Missio Dei, kertoo Jumalasta, ei kirkosta. Jumala on lähetyksen keskuksessa. Kirkko on ikään kuin Jumalan palvelujärjestö. Kirkko kertoo Jumalasta ja auttaa ihmisiä löytämään Jumalasuhteen. Kirkko on kuin kätilö ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa, käytännöllinen sillanrakentaja.

Samalla on aina muistettava, että Jumalalla on omat tapansa kohdata yksittäinen ihminen. Kirkon ei tule kehittää omaa lähetyskäsitystään vaan sen tulee seurata Jumalan tahtoa lähetystyössä.

Tänä päivänä digitaalinen toiminta voi auttaa jatkuvaan yhteyteen Jumalan kanssa. Jumala on kaikessa, kaiken kautta ja kaiken yllä ja siksi kanava Jumalaan on koko ajan auki. Pete Phillips kertoi myös tuntevansa hyvin Heidi Campbellin tutkimustyön. Niissä tutkimuksissa on noussut esille se, että me kohtaamme Jumalan yhdessä kyberavaruudessa todellisesti, jumalanpalveluksessa, rukouksessa, meditaatiossa ja yhteisessä oppimisessa. Opetuslapseus toimii myös virtuaalisesti ja verkossa.

Itse asiassa digitaalisuus mahdollistaa nykyistä paljon rikkaamman yhteyden maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon. Tämä yhteys tulee todeksi omassa paikallisessa seurakunnassa. Kirkossa meillä tuntuu edelleen olevan huolena vanha toimintamalli, jossa luomme enemmän tai vähemmän omia suljettuja ryhmiä. Ulkoapäin on vaikea päästä sisään.

Paavali korostaa sitä, että olemme saman ruumiin jäseniä ja olemme yhteydessä suureen pilveen todistajia. On toivottavaa, että digitaalisuus murtaa erilaiset kuplat ja johtaa meidät elämään rikkaasti ja kohtaamaan myönteisesti erilaisuuden rikkauden. Marshall McLuhanin mukaan väline on viesti, mutta hänen ajatuksensa pohjalta internet on oikeastaan samaa kuin globaali kylä.

Kokonaisvaltainen lähetys

Vaihdoimme vielä ajatuksia kokonaisvaltaisesta lähetyksestä. Miten digitaalinen lähetys vaikuttaa siihen, että pidämme julistusta ja palvelua kiinteästi yhdessä?

Digitaalisessa maailmassa nämä piirteet ovat luontaisesti yhtä. Kaikki lähetyksen muodot käyvät nyt läpi digitalisaation prosessia. Koronapandemia on käytännössä osoittanut sen, mitä kirkko ja paikalliset seurakunnat voivat tehdä digitaalisesti. Se ei ole ollut helppoa, koska kristillisessä seurakunnassa olemme tottuneet siihen, että kokoonnumme fyysisesti yhteen.

Nyt on kysyttävä, miten onnistumme säilyttämään lähetystilanteen, julistuksen ja mahdollisuuksien moninaisuuden. Tulevaisuudessa voi tapahtua niin, että digitaalinen viestintä tapahtuu kokonaiskirkon tasolla, jolloin paikallisten seurakuntien mahdollisuudet ilmentää omaa paikallisuuttaan katoavat. Silloin ei myöskään kohdata todellisia paikallisia tarpeita ja toiveita.

Tarvitaan kumppanuutta paikallisten tarpeiden ja digitaalisten mahdollisuuksien välillä. On kysyttävä, miten voimme parhaiten palvella ihmisiä, joita kohtaamme päivittäin. Kumppanuutta on se, että tarjoamme mahdollisuuksia käyttää täysimääräisesti internetiä.

Jaakko Rusama