Henna Luoman haave kokeilla työtä lähetysjärjestössä toteutui
Henna Luoma harrastaa vapaa-ajallaan liikuntaa, käsitöitä, lukemista ja laulua Kauhavan seurakunnan kuorossa. Kuva: Sami Heinomo.
Kun Kauhavan seurakunnan lähetyssihteeri Henna Luomaa kysyttiin viime syyskuussa Suomen Toivoa naisille -työn yhteyspäällikön sijaiseksi, kutsu yllätti, mutta toisaalta hän koki Jumalan valmistelleen asiaa.
− Jumala muistutti samalla viikolla vanhasta haaveestani saada joskus kokeilla työtä lähetysjärjestössä. Olin valmis sijaisuuteen, jos virkavapaus järjestyisi. Koin tehtävän johdatuksena, koska moni Sansan työntekijä oli saanut minut sydämelleen. Luotan, että Jumala kantaa ja varustaa, Henna Luoma kertoo.
Henna Luoman määräaikainen työ Sansassa jatkuu elokuun loppuun saakka. Toivoa naisille -työ oli hänelle entuudestaan tuttua, sillä hän on vetänyt Toivoa naisille -piiriä Kauhavalla vuodesta 2013. Hänen mukaansa työ yhdistää laajalla alueella toimivaa seurakuntaa.
− Silloinen Hanna-piiri syntyi jo vuonna 2010 seurakuntalaisen Anne Heikkilän aloitteesta. Olin mukana jo aloituskerralla, jolloin Mervi Viuhko Sansasta kertoi työstä. Aluksi Anne veti piiriä. Vuonna 2013 vastuu siirtyi minulle ja työparilleni Sirpa Huhdankoskelle. Kokoonnumme sekä seurakunnan tiloissa että kodeissa, jolloin on helppo kutsua naapureitakin mukaan. Osa naisista ajelee eri puolille kokoontumisiin, osa käy vain lähellä kotia.
”On halu antaa”
TN-työssä on kaksi osaa. Toinen on rukous maailman naisten puolesta rukouskalenterin mukaan ja toinen eri medioiden kautta lähetettävät naisille suunnatut ohjelmat. Kauhavan Toivoa naisille -työ on kerännyt vuosien varrella varat yli 200 ohjelman lähettämiseen.
Aluksi tuki meni Intiaan ja Indonesiaan, mutta vakiintui sitten turkin- ja khmerinkielisiin ohjelmiin. Luoma on lähettänyt piiriläisille tiedon ohjelmien lähetysajoista rukousaiheeksi. Silloin tällöin hän on kertonut, kuinka monta ohjelmaa on tuettu.
− Suurin osa tuesta kertyy vapaaehtoisesta kahvirahasta. Lähes aina olen hämmästynyt, miten paljon rahaa on kertynyt. Naiset kokevat asian niin tärkeäksi, että on halu antaa. Kerran vuodessa olemme mukana perinteisillä markkinoilla. Siellä munkit ja muut leivonnaiset viedään melkein käsistä. Hienot tuotevoittomme innostavat ostamaan arpoja. Olemme järjestäneet myös Toivoa naisille -iltoja ja kirkkopyhiä kahvituksineen.
“Tavoittavuus yli rajojen”
Yksi Kauhavan seurakunnan nimikkoläheteistä on Miia da Silva, joka toimii Sansan lähettämänä Toivoa naisille -työn kansainvälisissä tehtävissä. Henna Luoma sanoo, että seurakunnan siunauksena ovat olleet sieltä lähteneet lähetit, kuten Ylihärmästä kotoisin oleva Miia.
− Nimikkolähetti antaa lähetystyölle kasvot. Miian ja muiden lähettien kautta saadaan kuulumisia työstä. Kirjeet lähtevät seurakunnan työntekijöille ja muille, jotka ovat ne tilanneet. Niitä voi lukea myös netissä. Jumalanpalveluksissa muistetaan lähettejä rukouksin. Kirpputoreilla ja käsityöpiireissä on mielekästä toimia, kun tietää sen tukevan lähettejä.
Sansa oli mukana jo Henna Luoman lapsuudessa 1970-luvulla, kun hänen perheensä oli lähettämässä Sansan lähettejä Tuula ja Matti Korpiahoa Itävaltaan ja myöhemmin Jugoslaviaan.
− Myös sisareni lähti lähetystyöhön. Vaikka kyselin nuorena lähtemistäkin, olen kokenut omaksi tehtäväkseni lähettää. Medialähetyksessä minua innostavat sen tavoittavuus yli rajojen, tehokkuus ja se, että evankeliumi Jeesuksesta on keskiössä.
“Jokainen on tärkeä”
Henna Luoma kävi pienenä pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhossa. Suvun piirissä virret ja rukoukset tulivat tutuiksi.
− Sain lastenleirillä rukoilla Jeesusta sydämeeni. Luottamus Jumalaan on saanut kasvaa vuosien varrella, kun olen kokenut hänen johdatuksensa pienissä ja suurissa asioissa. Toivottavasti olen itse saanut kasvaa pieneksi ja Jumala suureksi. Maailman nykytila saa riippumaan yhä enemmän Jumalan varassa.
Luoma myöntää, että Toivoa naisille -rukouskalenterin aiheiden äärellä hän tuntee itsensä pieneksi ja heikoksi rukoilijaksi. Häntä lohduttaa se, että samojen aiheiden puolesta rukoilevat niin monet ympäri maailmaa eri aikavyöhykkeillä.
− En koe olevani erityisen hyvä rukoilija. Rukouselämässäni on erilaisia aikoja. Välillä käyn läpi pitkiä rukouslistoja, välillä yritän vain levätä Jeesuksen läheisyydessä tai huokailen “Jeesus auta”. Joskus rukouselämä on keskittyneintä lenkillä tai ajoittain myös yöllä.
Hän muistuttaa, että Suomen Toivoa naisille -työssä jokainen rukoilija on tärkeä omalla paikallaan.
− Vaikka rukoilisit yksin, se on yhtä tärkeää. Haluan kuitenkin rohkaista myös etsimään rukousparin tai aloittamaan vaikka pienenkin piirin. Lämmin kiitos jokaiselle ja siunausta! Antaessaan saa.
Liisa Heinänen
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/2024.