Joshuva Peter: “Jos et voi olla tähti taivaalla, ole ainakin lamppu omassa kodissasi”
Tiukentuneet säädökset ovat vaikeuttaneet evankeliointia Intiassa. "Meille käytännössä ainoa keino välittää evankeliumia on luoda tiloja, joihin ihmiset voivat tulla ja inspiroitua kristillisestä toiminnasta", kertoo pastori Joshuva Peter. Kuva: Marjatta Kosonen.
– Jos et voi olla lähetystyössä tähti taivaalla, ole ainakin lamppu omassa kodissasi ja pysy palavana, rohkaisee pastori Joshuva Peter. Hän tekee aktiivisesti työtä edistääkseen uskontojen vuoropuhelua ja vähemmistöjen oikeuksia Intiassa.
Intian lainsäädännössä on taattu jokaiselle vapaus harjoittaa, julistaa ja levittää omaa uskontoaan vapaasti. Tämä ei kuitenkaan toteudu aina käytännössä. Intiaa ovat rasittaneet pitkään uskontoihin liittyvät konfliktit, riidat ja väärinkäsitykset. Keskinäisen ymmärryksen ja rauhallisemman yhteiselon tueksi Tamil Nadaan, Tiruvannamalain kaupunkiin perustettiin yli 20 vuotta sitten Quo Vadis -niminen keskus, jonne eri uskontojen edustajat ovat tervetulleita keskustelemaan rauhanomaisesti.
Hankkeen takana on Intian luterilaisten kirkkojen yhteistyöelimen UELCI:n pääsihteeri, pastori Joshuva Peter. Hänelle kutsu edistää uskontojen välistä vuoropuhelua tuli aikoinaan yllätyksenä.
– Vaimoni oli tuohon aikaan kuolemansairas ja päätin omistautua silloin Jumalalle. Kun vaimoni toipui ja palasimme kotiin, tuntui kuin Jumala olisi kädestä pitäen johdattanut minut uskontojen välisen vuoropuhelun maailmaan. Itselläni ei ollut mitään koulutusta tai mielenkiintoa koko asiaan.
Keskuksen paikaksi valikoitui Tiruvannamalai, koska siellä on vuori, jonka uskotaan olevan Shiva-jumalan ruumiillistuma. Tämän vuoksi paikka houkuttelee vuosittain miljoonia etsijöitä ympäri maailmaa.
– Quo Vadisista muodostui melko pian turvallinen paikka, johon kuka vain saattoi tulla, keskustella ja rakentaa suhteita ylitse kaikkien rajojen. Se edistää keskinäistä kunnioitusta, mikä synnyttää rakastavia ihmissuhteita, Peter kertoo.
Keskuksessa pidetään muun muassa erilaisia konferensseja ja opetustyöpajoja, ja eri uskontoja edustaville järjestetään esimerkiksi kulttuurivaihtotapahtumia. Tavoitteena on lisätä keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta.
Tule sellaisena kuin olet
Joshuva Peterin mukaan Quo Vadis perustuu Tule ja näe -malliin, joka on uudenlainen versio raamatullisesta Mene ja kerro -mallista.
– Mene ja kerro -mallissa ihminen voi kokea itsensä hyväksi, nähdä vikaa muissa ja julistaa heille, että heidän tulee muuttua. Tule ja näe -mallissa keskitytään sen sijaan laittamaan oma koti kuntoon ja annetaan ihmisille mahdollisuus tulla sellaisina kuin he ovat, ilman tuomituksi tulemista.
– Itse uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikana ja ainoana vapahtajana. Mutta mistä minä voin tietää, ilmaiseeko Jumala itsensä jollakin tavoin toisten uskontojen kannattajille? Joshuva Peter kysyy.
Hän ei halua arvioida toisten uskoa ja uskonnon harjoittamista, vaan keskittyy elämään itse Kristus-keskeisten arvojen mukaan, ja jättää loput Jumalalle.
Uutta toimintatapaa ei ole luotu silkasta uudistamisen halusta, vaan se on ollut myös pakon sanelemaa. Viimeisten 30 vuoden ja erityisesti 10 vuoden aikana monissa Intian osavaltiossa on säädetty käännyttämisen vastaisia lakeja, eikä ihmisiä voida enää evankelioida julistamalla kadulla.
– Meille käytännössä ainoa keino välittää evankeliumia on luoda tiloja, joihin ihmiset voivat tulla ja inspiroitua kristillisestä toiminnasta, Peter kertoo.
– Jos et voi olla lähetystyössä tähti taivaalla, ole ainakin lamppu omassa kodissasi ja pysy palavana.
Pappi saanut uhkauksia
Kristinuskolla on Intiassa pitkä historia. 1700-luvulla Tanska lähetti maahan luterilaisia lähetystyöntekijöitä, jotka perustivat kouluja ja sairaaloita. Perintö on kantanut näihin päiviin asti.
– Välitämme hyviä uutisia diakonian välityksellä ja teemme näin Kristusta tunnetuksi, Joshuva Peter toteaa.
Kristittyjä on vain noin 2,5 prosenttia koko Intian väestöstä. Heissä on erityisesti hindulaisuudesta kristinuskoon kääntyneitä daliteja. Maan 4,5 miljoonasta luterilaisesta 95 prosenttia kuuluu daliteihin ja muihin alakasteihin.
– He kärsivät köyhyydestä, nälästä ja ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puuttumisesta ja ovat siksi hyvin haavoittuva ihmisryhmä. Haluan tehdä työtä heidän hyväkseen, Peter kertoo.
Hän ymmärtää vähemmistöjä, sillä hän kasvoi itsekin vaatimattomassa kristityssä perheessä.
– Jo ennen syntymääni vanhempani päättivät luovuttaa minut Jumalan työhön, olin sitten poika tai tyttö. Kasvoin tuon aikomuksen kanssa.
Vanhempien vaikutus, kuuden sisaruksen tuki ja seurakunnan lapsityö kasvattivat Joshuva Peterissä halun opiskella papiksi. Hän opiskeli teologiaa Chennaissa, ja valmistumisen jälkeen hänet vihittiin papiksi Arcotin luterilaiseen kirkkoon.
Peterillä on ollut tärkeä rooli Intian luterilaisten kirkkojen välisen yhteistyön edistämisessä – samoin kuin uskontojen välisen vuoropuhelun avaajana. Sitä uskonnolliset ääriryhmittymät eivät ole katsoneet hyvällä. Peter on saanut uhkauksia ja hänen työtään on häiritty, mutta hän ei aio antaa periksi.
– Aion jatkaa tätä elämäntapaa. Minut on kutsuttu olemaan Jumalan palvelija. Asiayhteydet ja maailma muuttuvat, mutta ihmisten rakastaminen pysyy.
Rukoile dalietien puolesta
UELCI:n pääsihteerin työnsä kautta Joshuva Peter on vieraillut monissa maissa. Viime elokuussa hän oli puhujavieraana Medialähetyspäivillä Kuopiossa.
– Sansa on ollut erittäin hyvä kumppani ja auttanut tavoittamaan tavoittamattomia. Monet eri etnisten ryhmien jäsenet ja kaukaisten kylien asukkaat eivät osaa lukea. Sansan avulla olemme voineet tehdä ohjelmia, joissa on raamatullisia ja ei-raamatullisia arvoja, Peter kiittelee.
Pandemian aikana Sansa lahjoitti välineitä, joiden avulla työntekijät pystyivät jatkamaan työtä ja olemaan yhteydessä ihmisiin. Sansa on opettanut myös seurakuntien johtoa ja työntekijöitä käyttämään digitaalisia laitteita.
Yhteistyön yllä on varjo, sillä UELCI ei saa ottaa enää vastaan ulkomaista avustusta. Heidän on etsittävä uusia tapoja toimia.
Joshuva Peter pyytää muistamaan maataan rukouksin.
– Pyydän rukoilemaan erityisesti vähemmistöjen, kuten dalitien puolesta, jotka kärsivät hyvin monista asioista, naisten puolesta sekä lasten puolesta, että he saisivat paremman tulevaisuuden.
Elina Uusikylä
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 4/2024.