Hyppää sisältöön

Pohdintoja intialaisten haaveista, kastilaitoksesta ja tuhansista jumalista

Intialaiset äiti ja pojat autossa.

Hyppää auton kyytiin kuulemaan muun muassa, mistä intialaiset haaveilevat ja millaisia nimiä he lapsilleen antavat. Kuva: Yurakrasil / Envato Elements.

Sansan globaalin lähetystyön johtaja Juri Veikkola haastatteli automatkalla Intian Tamil Nadussa intialaista kuusikymppistä kolmannen polven kristittyä. Video Samuelin haastattelusta nostaa sykettä. Vilkkaalla kadulla on yhteen suuntaan lukuisia kaistoja. Autojen joukossa sinkoilee mopoja, paikoin silmämääräisesti jopa 20 rinnan.

Bollywoodin malli

Mistä intialaiset haaveilevat? Samuel vie Jurin intialaiseen sielunmaisemaan. Maassa katsotaan paljon elokuvia. Bollywood-elokuvista nähdään elämäntyyli, jota halutaan. Mutta realistisemmin intialaiset etsivät tyydytystä tuovaa elämää, jotain nykyistä parempaa – ripauksella jännitystä.

Samuel sai kasteen lapsena. Hänen isoisänsä oli sukunsa ensimmäinen kristitty. Vallitsevassa kulttuurissa eläminen on tuonut monia haasteita, kristityksi kääntyminen kun on Intiassa vaarallistakin.

− Tämä siksi, että olemme pieni vähemmistö, Samuel sanoo.

Kasti erottelee edelleen

Entä miten ystävät suhtautuvat Samuelin uskoon? Yllättäen Samuel vastaa, että eri uskontojen edustajat kunnioittavat toisiaan. Uskontoja merkittävämpänä tekijänä hän pitää kastiajattelun tuomaa erottelua.

Samuel on dalit, kastiton. Hän kokee, että se kunnioitus, mitä hän saa uskonsa todeksi elämisen kautta, tyssää siihen, että muut näkevät hänet lopulta vain kastittomana. Näin siitä huolimatta, että Intian perustuslaki kielsi kastilaitoksen jo vuonna 1950.

− Hengellisesti kastilaitos on syntiä. Kristuksessa ei ole erottelevia kasteja, Samuel muistuttaa.

Juri haastaa Samuelin kuvailemaan kristinuskon vaikutusta Intiassa. Samuelin mukaan ei ole mitään ongelmaa kertoa hinduystäville Kristuksesta. He ottavat Kristuksen 33000 muun jumalansa pantheoniin ongelmitta. He sanovat, että Krishna ja Kristus ovat yksi ja sama.

Muslimiystäville puolestaan Kristus on profeetta. Molemmille ryhmille ongelma tulee, jos mainitsee, että Kristus on ainoa pelastus.

Mille jumalalle kuulut?

Nyt Samuel pääsee Jurin kysymyksen ytimeen:

− Meille luontaisin tapa on vaikuttaa tekojen kautta. Kun elämme kristityn elämää näkyvällä tavalla, saamme vastata silloin tällöin kysymykseen: niin, mille jumalalle kuulutkaan?

Intialaisessa kontekstissa kysymys ei ole tavaton, sillä hindunimet ovat usein jollekin hindujumalalle omistamisia. Vanhemmat antavat nimen mukana lapselle identiteetin kuulua suvun hindujumalalle.

Tästä syystä kristityksi kääntyneet haluavat vaihtaa nimensä. Kristittyjen perheiden lapset nimetään usein raamatullisesti; näin Samuelkin sai nimensä.

Samuel jatkaa:

− Me uhraamme oman elämämme Kristuksen mielen mukaisina tekoina.

Nykyisin monet tulevat kristilliseen uskoon Intian kirkkojen instituutioiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi kristilliset sairaalat, koulut, orpokodit ja vanhainkodit. Ne ovat laajassa suosiossa ja antavat todistuksen siitä Jumalasta, jota näissä laitoksissa työtä tekevät palvelevat. Se todistus on niin vakuuttava, että moni ottaa vastaan Kristuksen.

Samuel painottaa, että Sanan on ilmennyttävä tekoina. Sosiaalisella tavalla vaikuttava kristinusko voimaannuttaa naisia, vapauttaa daliteja, parantaa sairaita, antaa koulutusta köyhille ja palvelee tarpeessa eläviä. Teoiksi puhkeava Kristuksen rakkaus tuottaa hedelmää.

Erkki Salo

Laajempi kirjoitus Intiasta on julkaistu Sansa-lehdessä 2/2024.

Kesäkeräys Intiaan on käynnissä. Lahjoita Intian kristilliseen mediatyöhön!

Katso Samuelin haastattelu!