Järisyttävää elämää
Palasin joululomaltani Suomesta Kyprokselle tammikuisena iltana. Erinäisten matkaan liittyvien hankaluuksien vuoksi kaaduin voipuneena sänkyyn illalla noin kello yksitoista. Ehdin nukkua muutaman tunnin ja kun heräsin, sängyllä oli ihan oma elämänsä ja se tärisi voimakkaasti. Kuului epämääräistä rahisevaa ääntä. Kuin joku olisi pihalla raahannut jotain hietikon yli. Tilanne kesti yllättävän kauan.
Maanjäristys ei ollut ensimmäinen kokemani, joten unen lävitsekin tajusin aika äkkiä, mistä on kyse. Kavahdin ylös ja mietin nopeasti, missä olen. Aivoni rekisteröivät paikan olevan Suomen sijaan Kypros. Mielessäni kävi, että talo missä asun, on uudehko ja vaikuttaa hyvin rakennetulta. Toisekseen järistykset täällä ovat toistaiseksi olleet kohtuullisen pieniä. Tärinä loppui ja ennen nukahtamistani uudelleen ajattelin, että jos olisin Afrikan mantereella tai Turkissa, pitäisi lähteä ulos. Jälkijäristyksiäkin saattaisi olla tulossa.
Aamulla herätessäni muistin yön tapahtumat ja etsin uutisista tarkempaa tietoa. Viime kerralla maa tärisi lähempänä minua kuutosen verran, tämänkertainen järistys oli puolestaan 6,5. Richterin asteikolla. Keskus oli meren alla saaren länsipuolella, mutta järistys tuntui aina Egyptissä, Israelissa ja Libanonissa saakka. Eilen järisi puolestaan Pohjois-Israelissa kahdesti. Lienevätkö jälkijäristyksiä.
Aamiaista syödessäni kertailin Raamatusta Jesajan sanoja: Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes.54:10).
Sosiaalinen hyvinvointi
Kyproksella elämä sujuu viidettä korona-aaltoa eläen. Koronapassi tai säännölliset negatiiviset testitulokset ovat käytännössä pakolliset normaalin elämän sujumiseksi. Virallista rokotuspakkoa ei täällä vielä ole. Koulut ovat auki testien voimalla, mutta etätyö on yhä suosituksena työn niin salliessa. Altistumiset ja erinäiset karanteenit ovat peruuttaneet myös omalla kohdallani suunniteltuja kokouksia kasvotusten. Pettymykset ovat arkipäivää.
Jotkut kärsivät eristyneisyydestä muita enemmän, onhan ihminen luotu yhteyteen toisten kanssa. Kuten Maailmanpankin tutkimuksissakin on todettu, ihmisen käsitys omasta köyhyydestään riippuu pitkälti siitä, millaisia ihmissuhteita ja verkostoja hänellä on. Elämä voi järkkyä ilman fyysisiä maanjäristyksiäkin. Onhan hyvinvoinnissa kysymys paitsi ihmisen omasta hyvinvoinnista, myös yhteisön sisällä olevista suhteista. Taloudellisesti köyhä ei välttämättä miellä itseään köyhäksi.
Välittämisen rikkaus
Tämä aika on paiskannut kasvoillemme eristyneisyyden todellisuuden ja sen sosiaalisen köyhyyden, missä monet ovat eläneet jo pitkään. Yksinäiset vanhukset kodeissaan ovat jo käsite, johon olemme turtuneet. Moni joutuu kuitenkin lähtemään kodistaan ilman omaa syytä. Jo pelkästään Syyrian yli kymmenen vuotta jatkuneen sodan seurauksena yli 6 miljoonaa syyrialaista elää pakolaisena. Sodan järistyksestä he selvisivät, mutta jälkijäristyksiä hoidetaan pitkään.
Katsoin äskettäin videon Libanonista, missä viisi syyrialaislasta sai SAT-7-satelliittitelevisiokanavalta vieraita. Vieraat toivat lahjaksi kannettavan DVD-soittimen ja nauhoitettuja lähetyksiä My School (Kouluni) -ohjelmaa matematiikan, englannin ja arabian oppitunteineen. Näille lapsille se on ainoa mahdollisuus koulunkäyntiin juuri nyt. Virtuaalinen koulukin voi luoda kuulumisen tunnetta, vaikka omaa koululuokkaa ja koulua ei olekaan.
Pienilläkin teoilla voi olla elämässä suuri merkitys. Tunne siitä, että joku välittää ja joku kertoo, että Jumala rakastaa … kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee täydelliseksi (Kol.3:14)
Kuva: SAT-7
