Kiinassa askel kohti vainon aikaa?
Puhelin soi, tuttavani vastaa puhelimeen. “Herra Wu on pidätetty!” Siis mitä?
“Kiinan uskontoasiaintoimiston ja poliisin yksiköt pidättivät kaikki tiimimme henkilöt eilen illalla. Pidätystä seurasi kolmen viikon kuulustelu, ja viimein kristitty lakimies sai pidätetyt vapaiksi. Mitään lainvastaista ei löytynyt, mutta poliisi syytti maan turvallisuuden vaarantamisesta. Jos herra Wu jatkaa ‘kansalliselle yhtenäisyydelle haitallista’ toimintaansa, hän rikkoo maan uusia uskontolakeja.”
Laki ja miten sitä sovelletaan
Kiinan kommunistinen puolue on vuodesta 2015 suunnitelmallisesti lisännyt lakeja ja määräyksiä, joiden tarkoituksena on tiukentaa kaikkea uskonnollisen toiminnan valvontaa. Syksyllä 2021 presidentti Xi korosti uskontoa käsittelevässä seminaarissa, että Kiina edellyttää kaikkien uskonnollisten ryhmien toimivan Kiinan lakien mukaisesti.
Pian virkakoneisto esittelikin useasivuisia, yksityiskohtaisia uusia rajoituksia. Syksyn rajoitukset keskittyivät pappien ja uskonnollisten johtajien rekisterin luomiseen. Voidakseen toimia uskonnollisena opettajana pitää Xin mukaan olla kuuliainen kommunistiselle puolueelle ja puhua sen puolesta. Toimiluvan hyväksyy viime kädessä maan uskontoasioita johtava SARA (State Administration for Religious Affairs). Uskontoasiantoimistolla on lähes poliisin valtuudet.
Tiukennetut määräykset voimaan maaliskuussa
Nyt uutena tiukennuksen kohteena on valvoa ja rajata pois kaikki maan turvallisuutta ja yhtenäisyyttä vahingoittava sisältö internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana digitaaliset alustat ovat olleet uskonnollisille ryhmille ja yksityishenkilöille hyviä paikkoja keskustella. Yksittäisessä keskustelufoorumissa voi olla satoja tuhansia käyttäjiä.
Uudet määräykset kieltävät muun muassa ulkomaisia organisaatioita ja yksityishenkilöitä julkaisemasta uskonnollista sisältöä verkossa kansalliseen turvallisuuteen liittyviin huolenaiheisiin vedoten. Uudet määräykset, “Internetin uskonnollisten tietopalveluiden hallintoa koskevat toimenpiteet”, laadittiin yhdessä viiden Kiinan hallituksen osaston toimesta, ja ne tulevat voimaan 1.3.2022.
Säännöt kieltävät luvattomia organisaatioita ja yksityishenkilöitä julkaisemasta internetissä sisältöä uskonnollisista seremonioistaan. Lupa tällaisen sisällön julkaisemiseen myönnetään vain Kiinassa oleville ja Kiinan lakien tunnustamille henkilöille. Lisäksi luvan saaneen organisaation pääedustajan on oltava Kiinan kansalainen.
Nyt jo internetpoliisi on soittanut kiinalaisille ja varoittanut heitä puhumasta tai kirjoittamasta valtiota vahingoittavista asioista. Maaliskuun alusta alkaen toiminta tulee olemaan lakien mukaan rangaistavaa. Uudet määräykset on kirjoitettu niin yleistermein, että mikä tahansa valtion yhtenäisyyttä arvosteleva tai kyseenalaistava sisältö voidaan nähdä rikolliseksi toiminnaksi.
Mediatyön loppu vai mahdollisuus?
Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että Kiinan valtio tunnustaa virallisesti viisi eri uskonnollista toimijaa: buddhalaiset, taolaiset, muslimit, protestanttiset ja katoliset kristityt. Näiden ulkopuolelle jää paljon erilaisia uskonyhteisöjä, joista meille suomalaisille tutuimpia ovat protestanttisten ja katolisten yhteisöjen rekisteröimättömät verkostot.
Samoin on hyvä muistaa, että Kiina ei ole demokratia. Sitä kommunistisen puolueen johto ei ole koskaan yrittänytkään olla. Valtionjohtoa suurempaa palvonnan kohdetta ei Kiinassa voi olla eikä myöskään sallita.
Viime syksyn uskontoasioita käsitelleessä konferenssissa Xi sanoi, että kommunistisen puolueen uskonnonvapautta koskeva politiikka on toteutettava “täysin, tarkasti ja kattavasti”. Uskontojen on mukauduttava siihen tosiasiaan, että Kiina on sosialistinen maa.
Kiinan kristittyjä odottaa vapauden vuosikymmenten jälkeen paluu tiukentuvaan valvontaan, mistä selkeä esimerkki on uiguurivähemmistön uudelleenkoulutus puolueelle uskolliseksi.
Uusien määräysten hyvä seuraus on se, että Kiinassa rehottavien kulttien toimintamahdollisuudet myös vaikeutuvat. Kristillisten seurakuntien haaste on ollut liian usein heikko Raamatun tunteminen ja sen seurauksena sekava Raamatun opetus.
Historia on kuitenkin opettanut, että kulttuurivallankumous ei aikaisemminkaan pystynyt tukahduttamaan ihmisten Jumala-kaipuuta. Olemme nähneet, miten kiinalaiset ovat löytäneet aina luovan tavan toimia vakaumuksensa mukaisesti. Niin tulee tapahtumaan nytkin. Toimintatavat ja mediat muuttuvat, mutta kristinusko saavuttaa jatkossakin Jumalan armopisaroita etsiviä ihmisiä.