Jaavan kieli ei riitä, jos haluaa edetä uralla Indonesiassa
Yuli (vas.), Kunsiana, Yuni ja Ika ovat indonesiankielisen Naiset toivon lähteellä -ohjelman kuuntelijoita. He kokoontuvat vuorotellen jonkun kotiin kuuntelemaan ohjelmaa audio box -kuuntelulaitteella, keskustelemaan ja rukoilemaan. Kuva: Eila Murphy.
Jos nainen haluaa kouluttautua ja edetä urallaan Indonesiassa, hänen on osattava maan virallista kieltä eli bahasa indonesiaa. Tämä vaikuttaa jaavan kielen asemaan. Indonesian hallitus ei estä käyttämästä jaavaa, mutta kannustaa kaikkia puhumaan indonesiaa.
– Jaavalaiset pitävät kovasti omasta kielestään. He tuntevat olonsa kotoisaksi kuullessaan jaavankielistä musiikkia, mutta koulua käydäkseen heidän pitää osata indonesiaa. Haluamme auttaa naisia oppimaan kieltä radio-ohjelmien avulla, koska ilman kielitaitoa ei saa työtä, kertoo Susilowati Makitan.
Hän koordinoi Indonesiassa Hanna-rukousliikettä, jonka yhtenä tukipilarina ovat Naiset toivon lähteellä radio-ohjelmat. Suomalaiset tukevat sekä jaavan- että indonesiankielisiä ohjelmia.
Ohjelmia kuunnellaan myös audio boxeilla
Susilowati Makitan kirjoittaa käsikirjoituksen indonesiankieliseen ohjelmaan, ja se käännetään jaavan kielelle.
– Aluksi ohjelma käännettiin englanninkielisestä käsikirjoituksesta, mutta esimerkit eivät istuneet kulttuuriimme ja ajattelutapaamme. Kansainvälisen Hanna-liikkeen suostumuksella aloin kirjoittaa oman käsikirjoituksen ohjelmiin.
Ohjelmaa lähetetään paikallisradioissa. Sitä kuunnellaan myös audio box -laitteilla sellaisilla alueilla, joissa radiolähetykset eivät kuulu. Kuuntelulaitteeseen voidaan tallettaa kerralla 10 tai 20 ohjelmaa, ja niitä jaetaan paikallisseurakuntien käyttöön. Eri puolilla Indonesiaa on noin 300 kuuntelijaryhmää.
– Kuuntelijat saavat opetusta vaikkapa terveydestä ja hengellisistä asioista. Ohjelman jälkeen he voivat keskustella sen sisällöstä ryhmissä. Autamme näin paikallisseurakuntia, joiden työntekijöillä ei aina ole aikaa tai tarvittavaa materiaalia asioiden opettamiseen, Susilowati Makitan sanoo.