Jouluyö, juhlayö ja taivaallinen kosketus
Vuosi 2020 on kiertymässä loppuun. Kuinka erilainen siitä tulikaan kuin varmasti kukaan odotti vuoden alussa. Pieni virus pakotti meidät kaikki pysähtymään, halusimmepa sitä tai emme. Jouluakaan emme pääse viettämään normaaleissa oloissa. Ehkä poikkeusolojen joulussa on kuitenkin enemmän yhteyttä ensimmäiseen jouluun kuin meidän yleensä viettämissä “normijouluissa”.
Ensimmäiseen jouluun, Jeesuksen syntymään, ei liittynyt inhimillisesti mitään juhlavaa, ei edes juhlan valmistelua. Päinvastoin, se oli aika karua ja vaivalloista. Jos Maria olisi saanut päättää, hän tuskin olisi valinnut niitä olosuhteita − synnytys matkalla, eläinten tallissa, kaukana kotoa, ei ystäviä ja sukulaisia ympärillä, ja pian synnytyksen jälkeen vielä pako Egyptiin pienen vauvan kanssa. Kuitenkin näin oli Herra asian suunnitellut Raamatusta päätellen.
Koruton Jouluyö, juhlayö
Jouluyö, juhlayö on yksi kauneimpia joululauluja, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan koskettaa syvältä. Sekin on syntynyt pienimuotoisen katastrofin keskellä. Pienen itävaltalaisen kylän, Oberndorfin kirkon urut olivat korjattavina (rottien syötyä ne!) eikä jouluyön messusta tulisi niin juhlallista kuin yleensä. Apulaispappi Joseph Mohr pyysi ystäväänsä ja kylän urkuria, Franz Xaver Gruberia tekemään kirjoittamaansa runoon sävelmän. Jouluyön messussa 1818 kuultiin sitten laulun ensiesitys Gruberin, Mohrin ja kuoron esittämänä kitaran säestyksellä.
Lauluntekijät tuskin osasivat odottaa laulun saavan vielä joskus maailmanlaajuisen suosion ja koskettavan ihmisiä 200 vuotta syntymänsä jälkeen. Laulussa on kuitenkin jotain aitoa ja lohdullista. Ehkä häivähdys siitä taivaallisesta kosketuksesta, joka oli läsnä jouluyön tapahtumissa. Kaiken epätavallisen ja poikkeavan keskellä olikin yhtäkkiä taivas auki. On vaikea edes kuvitella, millainen rauha, ilo ja kirkkaus tuohon Jeesuksen syntymäyöhön liittyi, kun itse Jumala on oli läsnä pienen vauvan hahmossa ja koko suuri taivaallinen enkelien joukko lauloi ylistystä Herralle.
Taivaallinen kosketus tekee juhlan
Niin ensimmäisen joulun tapahtumissa kuin siitä kertovassa Jouluyö, juhlayö -laulussa puhuttelee se, miten Herra tulee tilanteisiin, jotka ovat inhimillisesti katsottuna karuja tai puutteellisia. Jollain tavalla riisuttuja tai paljaita, vailla inhimillistä kunniaa, niin kuin Maria, Joosef ja Jeesus eläinten tallissa. Siihen Herra tuo taivaallisen kosketuksen ja tekee sitä juhlan. Myös Jouluyö, juhlayön esitys oli varmasti hyvin koruton ensimmäisellä kerralla. Ei mahtipontisia urkuja taustalla, vain kitara, kuoro ja miessolistit. Mutta siinä oli jotain, joka kosketti, ehkä jopa enemmän kuin yleensä uruilla soitetut kappaleet.
Toivon, että tänä poikkeavana joulun mekin voisimme pysähtyä seimen äärelle ja antaa Herran tuoda siihen taivaallisen kosketuksen. Viime kädessä ei ole kyse siitä, onko joulumme hyvin valmisteltu “normijoulu”, vaan siitä, että Herra itse tulee keskellemme.