Toholammin nuoret aktiomatkalla Kroatiassa

Joukko nuoria ja nuoria aikuisia on kokoontunut Toholammin seurakunnan nuortenillan hartauteen. Hartaus päättyy aktiomatkalaisten yhteiseen siunaamiseen ja yhteisrukoukseen. Kaikki on valmista, ja laukuista on syntynyt kasa biljardipöydän alle.

Kun halaukset on vaihdettu, on aika istahtaa autoihin ja lähteä matkaan. Jokaista tahollaan varmasti jännittää, vaikka harva sen ääneen myöntää. Matka kuitenkin taittuu mukavasti kohti lentokenttää, jonne saavumme seuraavana aamuna. Matka on pitkä, mutta se sujuu hienosti. Lopulta saavumme Zagrebiin, jossa meitä ollaankin jo vastassa Kutinan seurakunnasta. Vastaanotto on kovin lämmin, ja tunnemme heti olevamme tervetulleita.

Saavuttuamme Kutinaan pääsemme laukut purettuamme heti kohtaamaan uutta kulttuuria. Menemme seuraamaan paikallista nuorteniltaa, joka on hieno kokemus. Ihmiset tervehtivät ja hymyilevät. Tunnelma on lämmin ja vastaanottava. Nuortenilta on hieman erilainen kuin omamme. Ohjelma on ohjattua ja puhetta on paljon, mutta siihen jaksaa keskittyä, sillä ohjelmassa on myös paljon laulua.

Ensimmäiset päivät kuluvat tutustuessa uuteen kulttuuriin, ihmisiin ja tapoihin. Kulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa, mutta ihmiset ovat samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin. Nämä ihmiset ovat täysin samoja kristittyjä kuin mekin.

Kirkon maalausta gospelin tahdissa

Kolmantena päivänä pääsemme aloittamaan varsinaisen työmme, joka on kirkon uudelleenmaalaus. Osalle meistä maalaaminen on entuudestaan tuttua, mutta kukaan meistä ei voi sanoa maalanneensa koskaan aiemmin kirkkoa. Ja hyvinpä se maalisuti pysyy vasta-alkajankin kädessä. Meitä on yksitoista ja jokaiselle löytyy oma paikka, on maalareita, teippaajia, yleismiehiä ja tsemppareita.

Työskentelyä siivittää menevä gospelmusiikki, joka luo tunnelmaa. KLS laulaa: “Vielä täällä on meitä, jotka uskomme. Vielä täällä on meitä, jotka taistelemme. Vielä täällä on meitä, jotka laulamme. Vielä täällä on meitä jotka väisty emme.” Osa meistä yhtyy tuohon tuttuun lauluun. Maalaaminen sujuu näin yhdessä mukavasti ja välillä pidämme taukoa, jolloin pysähdymme syömään porukalla. Teemme ruokaa pienissä ryhmissä ja ennen ruokailua lausumme rukouksen.

Maalaamiseen kuluu mukavasti kolme päivää. Teemme töitä aina päivälliseen saakka, jonka jälkeen on hyvin aikaa kierrellä kaupunkia, harrastaa omia juttuja ja levätä. Jokainen iltamme päättyy yhteiseen hartaushetkeen, jonka joku meistä saa pitää haluamastaan aiheesta. Hartauksiin kuuluu yleensä laulu, puhe ja yhteisrukous. Rukoushetkessä kiitämme kaikesta, mitä olemme saaneet yhdessä kokea ja pyydämme siunausta ja varjelusta meille ja Kutinan seurakunnalle.

Raamattuleiri rannikolla Crikvenicassa

Kun maalaukset on saatu hyvään vaiheeseen, torstaina hyppäämme autoihin ja matkaamme kohti rannikkoa ja Crikvenicaa. Matkalla maisemat ovat ankarasta vesisateesta huolimatta upeita, on suomalaisesta maisemasta poikkeavia vuoria ja maissipeltoja.

Perillä Crikvenicassa saamme nähdä Kroatian toisen puolen, sen, mikä näytetään turisteille. On sininen meri ja kauniit rannat. Satamassa on valtavia veneitä ja kaduilla hymyillään vastaantulijoille. Turistiaika on jo loppunut ja paikalliset saavat iloa, kun me päätämme mennä mereen uimaan, vaikka heillä on jo paksut takit päällään.

Illalla saamme olla mukana raamattuleirin iltaohjelmassa, jossa laulamme muutaman laulun. Leirin osallistujat ovat lämminhenkisiä ja hyvin ystävällisiä meitä kohtaan. Joku kysyy jotakin, mutta kroatian kieli ei ole vielä käynyt meille ymmärrettäväksi. Onneksi osa puhuu englantia ja yleensä on joku, joka osaa kääntää.

Olemme yhden yön hotellissa ja palaamme takaisin Kutinaan. Matkalla pysähdymme seikkailemaan Zagrebissa ja on mahdollisuus käydä ostoksilla tai ihan vain rentoutua kahvilla.

Takaisin “kotiin” Kutinaan

Vaikka olimme poissa vain yhden yön, paluu Kutinaan oli kuin olisimme palanneet takaisin kotiin. Lauantaina siivoamme kirkkosalin ja maalaamme alttarin loppuun, jotta kaikki olisi valmista seuraavan päivän messussa. Kaikki alkaa näyttää hyvältä, olemme saaneet työmme tehtyä ja voimme odottaa palautetta seurakuntalaisilta.

Pääsemme myös kiertelemään alueita, joista sodan jättämät jäljet näkyvät vieläkin hyvin vahvasti. Tuo kierros jää varmasti mieleen loppuelämäksi, kaikki ne tarinat ja ajatukset ihmisistä noiden tarinoiden takaa. Tiedämme jälleen, miksi olemme täällä. Meidät on kerran lähetetty matkaan, viemään eteenpäin ilosanomaa ja me saimme kunnian tehdä sitä näin konkreettisesti. Saamme piristää kirkon ilmettä ja jättää sen näille ihmisille, jotka todella ovat joutuneet kokemaan liian paljon pahaa sodan aikana ja sen jälkeen.

Hylätyt rakennukset ja luodinjäljet seinissä tekevät sodan todelliseksi, se vetää todella hiljaiseksi. Kyyneleet nousevat silmiin väkisinkin, kun katselemme kirkkoa, josta on jäljellä vain muutama seinä. Juuri silloin aurinko tulee esiin pilvenraosta ja muistuttaa, että meidän Jumalamme on silti kaikkea sitä pahuutta suurempi. Ja meidän tehtävämme on toimia täällä Jumalan käsinä ja jalkoina, jättää jälkeemme jotakin hyvää.

Yhtä suurta perhettä

Sunnuntai on viimeinen kokonainen päivämme Kutinassa. Aamulla on hyvin aikaa käydä hakemassa tuliaisia kotiin, ja ennen iltapäivän messua pääsemme vierailemaan sodassa olleen miehen luona, joka jakaa kokemuksiaan koskettavasti.

Iltapäivän messu kerää jälleen kokoon hyvän määrän seurakuntalaisia. Kirkkotoimitus on hyvin tuttu meille suomalaisillekin, vaikka kieli onkin meille vieras ja messun ajankohta aamun sijaan iltapäivällä. On hienoa saada viettää messua näiden ihmisten kanssa ja nähdä, että olemme yhtä suurta perhettä. Saamme positiivisen palautteen työstämme ja voimme hyvillä mielin pakata laukkumme jälleen seuraavan päivän kotimatkaa varten.

Tämä matka jää mieliimme varmasti positiivisena ja opettavaisena kokemuksena. Matka oli niin paljon muutakin kuin kirkon maalausta. Tämä oli matka toiseen kulttuuriin, kohtaamaan muita ihmisiä ja samalla meidän jokaisen henkilökohtainen matka omaan uskoomme ja sydämiimme. Toivottavasti työstämme on iloa paikallisille seurakuntalaisille vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Venla Villman

Ryhmä Toholammin seurakunnan nuoria vieraili Kroatian Kutinassa lokakuussa 2016 jo toista kertaa. Aktioryhmää johti nuorisotyön ohjaaja Jani Heinineva, joka aikanaan suoritti Kutinan evankelisessa seurakunnassa kansainvälisen harjoittelunsa. Kutinassa työskentelee myös Sansan lähetystyöntekijä Elina Braz de Almeida.