Marjaana Kotilainen: Jumalalla on kaikki hallinnassa

Soitan Keski-Suomeen Teamsilla, nykyajan puhelimella. Digiluuriin vastaa Marjaana Kotilainen, monessa liemessä keitetty toimittaja, nuorisotyönohjaaja sekä entinen sansalainen. On paljolti Marjaanan ansiota, että tänä vuonna juhlimme Toivoa naisille -työtä Suomessa.

Noin 25 vuotta sitten Marjaana sai sydämelleen hyljeksityt naiset, “Leeat”, joille on tehty ohareita – hyljeksitty ja halveksittu eri tavoin elämässä. Vanhan testamentin Leeahan oli nainen, jota hänen miehensä ei rakastanut.

Marjaanan visio naistyöstä kävi yksiin Marli Spiekerin kanssa. Brasilialainen Spieker oli saanut sydämelleen naiset, joiden puolta kukaan ei pidä. Marjaana innostui Toivoa naisille -työstä, joka tuolloin oli nimeltään Hanna-työ, ja Sansa kutsui hänet käynnistämään sitä Suomessa.

Toivoa naisille -työn aloitus tiesi pitkiä päiviä ja reissaamista myös ulkomaille. Marjaana perusti yhdessä seurakuntien kanssa Toivoa naisille -piirejä, teki radio-ohjelmaa Naiset toivon lähteellä, käänsi ja toimitti rukouskalentereita. Oli myös pohjoismaisia Toivoa naisille -konferensseja ja Suomessa leirejä.

– Koin tärkeäksi sopeuttaa Toivoa naisille -rukoukset suomalaiseen kontekstiin. Jokaisessa maassa yhteiskunta on kehittynyt eri lailla ja se näkyy rukousaiheissa.

Edelleen rukousaiheet heijastelevat eri maiden yhteiskunnallista tilaa. Välillä rukoillaan puhtaan juomaveden puolesta ja sitten muistetaan naisia, jotka haluavat johtotehtäviin. Toisaalla rukoillaan sitä, että tyttöjen sukuelinten silpominen kiellettäisiin.

Keitä ovat sitten Suomen “leeat tai mikat”? Olen huomannut, että huoltoasemilla näkee usein työikäisiä miehiä yksin syömässä. Ovatko he eronneita tai yksinäisiä? Ovatko he “mikoja”, jotka ohitamme? Tai “pirkot ja jasminit”, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, ilman töitä tai opiskelupaikkaa?”

Mitä sanoisit heille?

– Uskon, että olemalla yhteydessä muihin koemme merkityksellisyyttä. Luin eräästä nuoresta aikuisesta, joka koki yksinäisyyttä, mutta päätti toimia. Hän pyysi tuntematonta naapuriaan kävelylle, ja naapurikävelyistä tuli ilmiö taloyhtiössä. Rohkeaa, eikö? Syvimmän merkityksen löydämme Jumalan tuntemisesta ja Hänen rakkaudestaan.

Marjaanalle on sallittu monta sairautta. Autoimmuunisairaus on vienyt teholle ja elinsiirtopotilaaksi jo useasti. Sairauksistaan huolimatta hän on aktiivinen seurakunnassa, kunnallispolitiikassa ja vapaaehtoistehtävissä.

Mikä pitää sinut liikkeessä?

– Jumalan rakkaus ja se, että antaessaan saa. Tiedän, että sairastaminen on monille hyvin vaikeaa ja voi katkeroittaa. Itsekin tarvitsen lepohetkiä, aikaa olla ja ihmetellä vaikkapa luontoa. Joku sanoi joskus: “God is in control” eli Jumalalla on kaikki hallinnassa. Sana sanoo: “Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.” Room. 11:29

Marjaanaa kuunnellessa vakuutun siitä, ettei Jumala tee ohareita. Suunnitelmat eivät ehkä toteudu, mutta Jumala voi antaa uusia tehtäviä ja merkityksen elämään. Hän on ohitettujen ystävä.

Laura Ahonen

Haastattelu on julkaistu Sansa-lehdessä 3/2025.