Muslimipariskunnan matka vapauteen

Pitkät kiharat, kupliva nauru, tyttömäinen asu, käsi miehen kädessä, hellitty, suojeltu, rakastettu. Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun katsoin edessäni seisovaa naista ensimmäisen kerran.

Vähän ymmärsin silloin, enkä osannut kuvitella matkaa enkä tien mutkia, jotka kulkisimme yhdessä.

Ilona on ”tavallinen” irakilainen nainen, joka annettiin avioliittoon nuorena. Elämä soljui paikallisten perinteiden paineessa, musliminaisen osassa. Mutta Suomi muutti kaiken.

Kirkosta löytyi lepo ja Sansan nettisivut

Ilonan asuinpaikan lähellä Suomessa oli kirkko. Sinne tämä piipahti usein, koska tunsi olonsa siellä rauhalliseksi ja turvalliseksi. Yksi seurakunnan papeista kiinnitti huomion nuoreen naiseen, joka ei osannut suomea, mutta jatkoi silti vierailujaan seurakunnassa.

Ystävällinen pappi toi Ilonalle arabiankielisiä monisteita, jotka hän kertoi tulostaneensa Medialähetys Sanansaattajien verkkosivuilta. Samoilta sivuilta löytyi muutakin naiselle hyödyllistä kuunneltavaa ja katseltavaa arabian kielellä.

Ilona ei osannut arabiaa, mutta innoissaan hän kiirehti näyttämään paperit arabian kielen taitoiselle miehelleen. Aviomies Juha käänsi monisteet pariskunnan yhteiselle kielelle ja alkoi samalla opettaa Ilonalle arabiaa.

Naisen palava into kirkossakäynteihin ei hiipunut. Myös Juha alkoi kiinnostua kristinuskosta vaimonsa sisukkuuden tähden. Pari lähti yhdessä seurakuntaan.

Vapahtaja löytyi ja armo avautui

Tämä aviopari löysi kristinuskon lahjoittaman uuden elämän Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Suuria muutoksia alkoi toteutua heidän elämässään. Mieheni ja minä tapasimme tämän iloa säkenöivän perheen toimiessamme Sansan seniorityöntekijöinä maahanmuuttajatyössä.

Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä Ilona esitteli seurakunnan papilta saamiaan arabiankielisiä monisteita. Ne osoittautuivat Davidin tuottamiksi saarnoiksi, jotka seuraavat aina kyseessä olevan sunnuntain saarnatekstejä ja ovat Sansan verkkosivuilla kaikkien käytössä.

Tästä alkoi yhteinen matkantekomme. Läheinen yhteydenpito ja Raamatun opiskelu Skypen kautta.

Pelko tiivistyy vuosien kuluessa

Ongelmana oli ajan kuluminen – viikot, kuukaudet ja vuodet menivät ohi. Maahanmuuttovirastosta ei kuulunut mitään tai vastaukset olivat kielteisiä Suomeen jäämiselle.

Silloin Ilona ei jaksanut enää. Seurasi kuukausien lääkitys ja välillä myös sairaalahoitoja. Kaikki toivo tuntui hiipuvan. Perheen kolme lasta jäivät isän huolenpitoon, koska aina niin elinvoimaisen äidin puhti ei enää kantanut.

Herra ei hylkää vaan luo vanhasta uutta

Ihastuttavalla perheellä on monia ystäviä. Rukous ja avunhuuto nousi kohti taivaallista Isää lakkaamatta. Rukoukset kuultiin. Äidin voimat lisääntyvät ja hänen helisevä naurunsa kaikuu taas Skypessä jutellessamme.

Turvapaikat on nyt saatu maahanmuuttovirastolta. Isä opiskeli äidin sairauden aikana sekä kieltä että ammatin. Hän huolehti lapsista, siivouksesta, ruoasta ja muista askareista, että äiti sai levätä. Kristinusko on juurtunut syvälle Juhan sisimpään. Vaimon kodinhoitoa itsestään selvänä pitävä muslimimies on sieltä riuhtaistu ulos.

Nyt Ilona vuorostaan opiskelee suomen kieltä ja kaipaa oman ammattinsa pariin. Hän on käynyt läpi entisen musliminaisen taistelun sisimmässään ja on nähnyt, kuinka kristinusko on tuonut valtavan muutoksen heidän perheensä elämään.

Henkilöiden nimet muutettu turvallisuussyistä.

Marja-Liisa Ezzine

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/2022.