Matti Korpiaho muistelee Sansan syntyä ja alkuvuosia
Sanansaattajat r.y.:n työntekijät ja hallituksen jäsenet perheineen Sipoossa kesällä 1979. Tuolloin ”Sanansaattajat-perheeseen” kuului 19 aikuista ja 14 lasta. Kuva: Sansan kuva-arkisto.
Sansan seniorityöntekijä ja rovasti Matti Korpiaho kertoo, mitä tapahtui kesäkuun yhdeksäntenä vuonna 1973:
− Meitä oli kymmenkunta noin kolmekymppistä nuorta ja olimme olleet mukana slaavilaistyössä. Per-Olof Malk oli kutsunut meidät koolle miettimään, mitä tehdään, kun oli syntynyt tarve perustaa uusi lähetysjärjestö. Kutsussaan hän oli pyytänyt, että rukoilisimme Jumalan tahdon kirkastumista omalla kohdallemme ja tähän yhteiseen asiaan.
− Näissä merkeissä kokoonnuttiin ja raamatuntutkisteluhetken jälkeen totesimme, että nyt perustamme lähetysjärjestön, jonka tehtävänä olisi palvella maailmanlaajaa lähetystyötä mutta jonka primäärisenä tehtävänä alussa on Itävallassa tapahtuvan, Earl Pöystin venäjänkielisen radiotoiminnan ja suomalaisten jugoslaavisiirtotyöläisten parissa tehtävän työn tukeminen.
Ystävien joukko kasvoi, työ laajeni
− Lähdimme liikkeelle hyvin arkana mutta päättäväisesti, ja kyllähän meillä oli näky. Mitään pitkän tähtäimen suunnitelmaa tai isoja strategioita ei ollut. Luotimme Jumalaan, että kun hän on perustamisvaiheen suonut, niin kyllä hän johdattaa eteenpäin, vaikka oli paljon sumuistakin.
− Ystävien joukko kasvoi hissukseen, ja työtä voitiin laajentaa niin, että ensimmäisen toimintavuoden aikana oli useita radio-ohjelmia kiinan kielellä. Sitten oli venäjänkielisiä radio-ohjelmia ja työ Itävallassa Jugoslaviasta tulleitten siirtotyöläisten parissa.
− Siitä lähdettiin liikkeelle, saatiin aika pian lisää lähettejä alueelle. Syntyi yhteys myös Kroatian evankeliseen kirkkoon, ja se työyhteys jatkuu yhä. Vuonna 1980 lähtivät meidän ensimmäiset lähetit, Pekka ja Soile Kiuttu lasten kanssa Swasimaahan. Heidän lähtöänsä mainostettiin sillä tavalla, että työ laajenee ja ensimmäiset pioneerilähetit lähtevät radiotyöhön. Eivät tekemään ohjelmia, mutta tekniseen toimintaan.
Itävallasta Jugoslaviaan ja Suomeen
− Merkittävää oli myös se, että saimme marokkolais-suomalaisen pariskunnan, David ja Marja-Liisa Ezzinen arabiankieliseen työhön. David hoitamaan ensin jälkihoitotyötä, ja sitten hän pääsi tekemään radio-ohjelmia ja televisio-ohjelmia, joista on kehittynyt mittava työ.
− Meidän reittimme oli sellainen, että olimme Itävallassa Jugoslaviasta tulleiden siirtotyöläisten tavoittamisessa vuoden 1984 alkuun saakka. Olin opiskellut teologiaa Zagrebissa protestanttisessa tiedekunnassa, olin valmistumassa sieltä ja kirkko tarjosi paikkaa. Me saimme siirtyä Jugoslaviaan Osijekin kaupunkiin ja siellä sain toimia kirkkoherrana. Balkanin sodan myötä 1991 meidät kutsuttiin Suomeen, Tuula lähetysjohtajan sihteeriksi ja minä kotimaantyötä vetämään.
− Sanansaattajien nimeen liittyy sellainen asia, että kun Per-Olof Malk oli nimeä miettinyt ja saanut sen monta vuotta aikaisemmin sydämelleen, nousi sieltä ilosanoman viejien jalat eli lähetit, jotka palvelevat. Sen takia ei tullut Sanansaattaja vaan Sanansaattajat. Näitä sanansaattajia olivat lähetit mutta aivan erityisellä tavalla esirukoilijat ja uhraajat, jotka olivat mukana tekemässä mahdolliseksi tätä työtä …… …… …… …… …… …… …… …… …… …… …… ……”””” style=”””””lg””right””Kuuntele >>””””””url:https%3A%2F%2Fsoundcloud.com%2Fsansamedia%2Fmatti-korpiaho-kertoo-medialahetys-sanasaattajien-synnysta-ja-kasvusta|||”]Kuuntele Matti Korpiahon koko haastattelu! Haastattelijana Merja Kauppinen.