Toimittaja Patrick Murphyn elämässä näkyi Jumalan johdatus

Sansan lähetystyöntekijä Patrick Murphy (15.10.1947–9.2.2025) syntyi ja kasvoi Portlandissa Oregonissa, Yhdysvaltojen itärannikolla. Hänen isänsä toimi betonitehtaassa päällikkönä, äiti oli kotirouva. Perheessä oli kolme lasta, Patrick ja hänen kaksi siskoaan. Perhe kävi presbyteerikirkossa, mutta he eivät kuitenkaan olleet erityisen uskonnollisia.

Patrick tuli ylioppilaaksi vuonna 1964 Washington High Schoolista, joka sijaitsi hänen kotikaupungissaan Portlandissa. Vuonna 1967 hän meni armeijaan Ohioon ja jo samana vuonna, joulukuun 6. päivänä – Suomen täyttäessä 50 vuotta – hänet lähetettiin sotimaan Vietnamiin. Sota oli fyysisesti ja henkisesti raskas tuhansille amerikkalaisille nuorille sotilaille. Patrick joutui joukkueensa kanssa mm. etsimään vihollisia viidakon kätköistä, pimeistä luolista.

Kesällä 1968 Patrick sairastui vakavasti, ja hänet lennätettiin Vietnamista Filippiineille Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohtaan (Clark Air Base). Sairaalassa hän oli heikossa kunnossa ja painoi enää 40 kg. Tilanne oli vakava, ja hänen Yhdysvalloissa asuvat siskonsa päättivät lähteä hänen luokseen.

Syksyllä Patrick ja hänen siskonsa lennätettiin armeijan Air Force C-140 koneella Filippiineiltä kotimaahan armeijan lääketieteelliseen keskukseen Fort Lewikseen, Washingtonin osavaltioon. Patrick toipui vähitellen ja pääsi pois armeijasta saaden ns. “kunniallisen vastuuvapauden” joulukuussa 1969.

Monien Vietnamin sodan veteraanien tavoin Patrick etsi omaa paikkaansa maailmassa. Hän työskenteli kymmenillä aloilla, mm. siivoojana, autojen parkkeeraajana sekä “tiskijukkana” (DJ). Radio- ja televisiotyö alkoi kiinnostaa, ja Patrick pääsi opiskelemaan San Franciscon yliopistoon. Hän valmistui vuonna 1988 erikoistuneena television ja radion uutistuotantoon (Bachelor in Tv and Radio Newscasting).

Uskon askelia

Ollessaan sairaalassa Filippiineillä parikymppinen, kuolemansairas Patrick oli pohtinut vakavasti uskon asioita. Paljon myöhemmin, noin 40-vuotiaana opiskelijana hän oli kypsä ottamaan vastaan Jeesukseen henkilökohtaisesti. Uskon askel oli yksinkertainen: hän rukoili Isä meidän -rukouksen.

Syksyllä 1988 hän pääsi opiskelemaan Portlandin raamattukouluun (Multnomah School of the Bible). Raamattukoulua aloittaessaan hän ei vielä aavistanut, että vain kymmenen kuukautta myöhemmin hänelle avautuisi ovi työharjoitteluun Filippiineillä, kristillisellä Far East Broadcasting Companyn (FEBC) radioasemalla.

Kutsu lähetyskentälle oli Jumalan johdatusta. Hän oli tavannut raamattukoulussa eräässä lähetysnäyttelyssä FEBC:n työntekijän Mike Adamsin, jolla oli ollut tilaisuudessa järjestön esitepöytä. Mike innosti Patrickia lähtemään vapaaehtoiseksi Manilaan Filippiineille, koska FEBC:n radioasemalla tarvittiin radiotoimittajaa.

Patrick vastasi kutsuun ja lähti omalla kustannuksellaan pariksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön Filippiineille vuonna 1989. FEBC:n asemalla hänen tehtävänään oli mm. toimittaa englanninkielisellä osastolla makasiinityyppisiä radio-ohjelmia Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan.

Filippiineillä arki muuttui juhlaksi

Samalla osastolla työskenteli myös suomalainen Sansan lähetystyöntekijä Eila Romo, joka oli saapunut maahan vuotta aikaisemmin. Hänen ensivaikutelmansa Patrickista oli, että tämä oli tyypillinen puhelias amerikkalainen. Nuoret tutustuivat toisiinsa varsin arkisissa merkeissä, kauppareissuilla. Patrickilla ei ollut autoa, mutta Eilalla oli, joten ostoksille lähdettiin kimppakyydillä. Työssä Eila auttoi Patrickia mm. tietokoneisiin liittyvissä asioissa.

Työtoveruus ja ystävyys kasvoivat rakkaudeksi, ja avioliittoa juhlittiin Filippiineillä 8.6.1991. Häät olivat kauniit ja kansainväliset.

Tämän jälkeen nuoripari muutti Yhdysvaltoihin vajaaksi kahdeksi vuodeksi keräämään Patrickille lähetyskannatusta. Hänen nimikkoseurakunnakseen tuli Oregonissa Timbervalley Bible Church. Patrick oli alusta asti hallinnollisesti FEBC-USA:n lähetti. Sansa puolestaan hyväksyi hänet ulkomaiseksi lähetiksi loppuvuonna 1991.

Yhteinen matka jatkui FEBC:n asemalle Tyynenmeren pienelle saarelle Saipanille, missä Patrick toimi 1993–1996 paikallisen KSAI-radioaseman johtajana. Tämän jälkeen, vuosina 1996–1999 pariskunta työskenteli Wimbornessa Englannissa. Patrickin tehtävänä oli mm. kirjoittaa FEBCNews-toimitukseen uutisia kristillisestä näkökulmasta.

Vietettyään kymmenisen vuotta eri puolilla maailmaa Eila ja Patrick Murphy muuttivat Suomeen Päijänteen rannalle Muuratsaloon elokuussa 1999. Perheeseen oli vuosina 1993 ja 1996 syntynyt kaksi lasta, Mikko ja Miia. Jyväskylän seutu valikoitui asuinpaikaksi mm. lasten tulevan koulunkäynnin takia. Peruskoulussa oli englanninkielisiä luokkia. Sekä Eila että Patrick saattoivat myös jatkaa kansainvälistä työtään Muuratsalosta.

Suomalainen amerikkalainen

Vuodesta 1999 alkaen Patrick teki Suomesta käsin tietokantaa FEBC:lle sekä World By Radiolle. Hänellä oli myös merkittävä panos Sansassa kouluttajana. Hän auttoi radiokurssien pitämisessä toimittajille Suomessa, Venäjällä, Kroatiassa ja Turkissa. Patrickin toimittajakokemusta arvostettiin. Hän oli kannustava kouluttaja ja työtoveri.

Patrick oli pidetty puhuja Suomessa lähetystilaisuuksissa, koska hänen tapansa esittää asioita oli mieliinpainuva ja joskus melko arvaamaton. Iloinen, lämmin “amerikkalaisuus” oli pelkästään plussaa.

Sansa halusi lisätä yhteistyötä FEBC:n, kanssa ja Patrickista tuli yhteislähetti vuonna 2009, mikä merkitsi Sansalle mm. lisääntynyttä taloudellista vastuuta. Suomessa Murphyt ovat olleet Kangasniemen, Toivakan, Petäjäveden, Keuruun, Jyväskylän sekä Turun Katariinan seurakuntien nimikkolähettejä.

Eläkkeelle Patrick jäi 64-vuotiaana vuonna 2012. Hän ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi, vaan käytti eläkkeellä ollessaan toimittajan taitojaan ja äidinkieltään englantia mm. editoimalla kaksi väitöskirjaa sekä lukuisia artikkeleita ja kirjan osia.

Patrick piti Suomen luonnosta, saunasta, puhtaudesta ja hyvästä koululaitoksesta. Erityisesti hän arvosti sitä, että täällä ihmisiin saattoi luottaa. Hän harrasti koripalloa, kuntosalia, kävelyä ja veneilyä. Patrickin rakkaimpiin lauluihin kuului upea, vanha virsi Amazing Grace, Oi armo suuri (Virsikirjassa 932, Oi ihmeellistä armoa).

Patrickia jäivät kaipaamaan hänen perheensä lisäksi suuri joukko ystäviä ja sukulaisia eri puolilla maailmaa.

Inga-Lill Rajala

Kirjoittaja on Sansan eläkkeellä oleva toimittaja. Kirjoitusta varten on haastateltu Eila Murphyn lisäksi joitakin Sansan entisiä ja nykyisiä työntekijöitä.